sanna-hamalainen | arkisto

Xylitol

Suomessa on aina keksitty asioita. Xylitoli ei ole suomalainen keksintö mutta sen tutkimuksessa ja hyödyntämisessä suomalaisilla on ollut merkittävä rooli. Ksylitolia eli koivusokeria käytetään vähäkalorisena makeutusaineena. Se ehkäisee hampaiden reikiintymistä, sillä reikiintymistä aiheuttavat bakteerit eivät voi käyttää sitä ravintonaan, vaan ksylitoli estää näiden bakteerien toimintaa. Hammaslääkäriliiton mukaan ksylitoli myös vähentää bakteeriplakin määrä ja sen tarttumista hampaan pintaan.

Saksalaiset tutkijat eristivät 1800-luvun lopussa pyökistä uuden aineen, jota he kutsuivat xylitiksi. Samoihin aikoihin myös Ranskassa eristettiin vehnän ja kauran oljista ainetta, joka sai nimen ksylitoli.  Suomessa hammaslääketieteelliset tutkimukset Turun yliopistossa alkoivat v 1970. Ksylitolin käytön makeutusaineena huomattiin vähentävän reikiintymistä ja karieksen syntyä. 1975 saatiin markkinoille ensimmäiset xylitolpurukumit ja vuonna 1990 ensimmäiset ksylitolilla makeutetut pastillit. Terveyttä edistävien vaikutusten vuoksi ksylitolituotteet vapautettiin makeisverosta Suomessa vuonna 1995.

Verotuksella voidaan ohjata kulutusta terveydelliseen suuntaan. Verotuksella voidaan ohjata myös kuluttajan valintoja ympäristöystävällisemmiksi. Elämälle vieraat lihavero, munavero tai maitovero eivät kuitenkaan kerää yhdeltäkään maalaisjärjellä ajattelevalta hurraa -huutoja. Lehmä ei ole tänä päivänäkään rikollinen vaan suomalaisen maatalouden luotettava toimija. Metsä on paitsi hiilinielun tae, myös suomalaisen taloudellisen hyvinvoinnin selkäranka. Metsistämme olemme aina osanneet huolehtia ja hakata puuta kohtuudella metsien monimuotoisuudesta huolehtien.

Suomessa polttomoottoreista luopuminen ei ole ainakaan lyhyellä aikavälillä mahdollista pitkien etäisyyksien maakunnissa. Sen sijaan päästöt tulevat vähentymään niin biopolttoaineiden kuin mottoreidenkin kehittyessä. Toivottavasti suomalaiset innovaatiot ovat näiden kehityshyppyjen takana. Aihioita kyllä riittää. Toki myös kilpailua. Markkinat ovat kuitenkin valtavat ja kasvavat, sillä enemmin tai myöhemmin myös maapallomme suursaastuttajat eli Aasian maat ja Venäjä ryhtyvät ottamaan ympäristöasiat todesta. Toivottavasti.

Sähköautot saattavat olla tulevaisuutta. Kaupunkiajossa ne toimivat jo nyt. Nähtäväksi jää pystytäänkö akkuja valmistamaan tulevina vuosina ympäristöystävällisesti riittävän tehokkaiksi ja toimintavarmoiksi myös pakkaskeleissä. Tuotteiden parantuessa ja tarjonnan lisääntyessä tulevat nyt kalliit sähköautot myös meidän tavallisten kuluttajien saataville.  Autokannan uusiutumista voidaan vauhdittaa ympäristöystävällisten kulkuneuvojen verotusta alentamalla tai poistamalla verot kokonaan.

Suomessa on aina selvitty. Haasteet on käännetty menestykseksi. Näin tulee toimia myös ilmastomuutoksen paineissa. Jokaisen tulee tehdä osansa maapallon ja ilmakehän parantamiseksi. Suhtautumalla maapallon lämpenemiseen asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta ylilyöntejä välttäen, me voimme laittaa yhtaikaa kuntoon maapallon ympäristöasioita sekä työllisyyttämme ja talouttamme.

Perinteet

Ylipäällikkö Mannerheimin ensimmäinen päiväkäsky 1.12.1939 päättyy sanoihin: ”me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta.” Nämä ovat edelleenkin kelvolliset perusarvot, joille suomalaista elämäntapaa ja yhteiskuntaa voidaan rakentaa.

Koti on paikka, jossa elämisen mallit opitaan ja arvopohja syntyy. Kotona pitäisi olla hyvä ja turvallinen olla. Suurperheitä on nykyisin vähemmän. Ennen oli tavanomaista, että samassa taloudessa eli vähintään kolme sukupolvea. Nykyään moni asuu yksin. Osalle se on valinta, mutta moni asuu olosuhteiden pakosta yksin.  Yksinäisyyttä on vaikea taittaa, jos välittäminen on ulkoistettu yhteiskunnalle. Avainasemassa ovat läheiset ja ystävät. Sosiaalinen media saattaa yksinäisyyden tunnetta helpottaa, mutta se ei korvaa läheisyyttä.

Koti tarkoittaa monelle perhettä. 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ns. ydinperhe – yhdessä lastensa kanssa asuvat isä ja äiti – muodostui tavoitetilaksi. Sittemmin perhe-elämä on moninaistunut. Yksinhuoltajan usein raskasta arkea pyörittää maassamme lähes 125 000 henkilöä. Erilaisia uusperheitä on yli 51 000. Perhepolitiikan päätöksissä tulee huomioida perheiden monimuotoisuus. Meillä on adoptio-, tuki-, sijais-, sateenkaari-, uus-, – yksinhuoltaja- ja monikkoperheiden lisäksi kahden kulttuurin sekä maahanmuuttajataustaisia perheitä. Tärkein on muistettava: lapsilla on oikeus perheeseen.

Uskonto luo lohtua monille. Useimmat meistä haluavat uskoa johonkin suurempaan. Jokainen kaipaa sisäistä tasapainoa ja rauhaa kaiken hälinän ja kiireen keskellä. Uskonnon varjolla on historiassa syyllistytty myös hirmutekoihin. Näin tapahtuu tänäkin päivänä, vaikka mikään uskonto ei kehota tappamaan. Kristinusko ja sen etiikka ovat luoneet pohjan länsimaissa niin lainsäädännölle kuin yhteiskunnan muullekin normistolle. Suomalaista elämänmuotoa on muovannut etenkin luterilaisuus.  Arvostamme työtä, rehellisyyttä sekä vähäeleisyyttä. Itä-Suomessa myös ortodoksisuus on vahvaa. Ortodoksisella kirkolla on kolme hiippakuntaa. Kuopion ja Karjalan hiippakunnan keskus on Kuopiossa, jossa toimii myös kirkon palvelukeskus ja kirkkomuseo RIISA. Joensuuhun sijoittuvat Ortodoksinen seminaari ja teologinen koulutus.

Isänmaan rakkauteni vahvistui merkittävästi lukioikäisenä vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Kansainvälistyminen on Suomen menestykselle välttämätöntä, mutta myös yksilölle maailman laajempi tarkastelu on opettavaista. Kattava terveydenhuoltomme ja maksuton koulutusjärjestelmämme ovat maamme kiistattomia saavutuksia. Nämäkään eivät olisi mahdollisia ylläpitää ilman työtilaisuuksia tarjoavia yrityksiä. Työtä tekevät maksavat veroja, joilla palvelut maksetaan. Työn ja maanpuolustushengen lisäksi arvoissamme myös sivistys nousee korkealle. Koulutukseen pohjautuvaa mahdollisuuksien tasa-arvoa haastaa kaupungistuminen ja maaseudun autioituminen.

Suomi on monella mittarilla maailman paras maa asua. Karjala-Savo akselin elinvoiman eteen on kuitenkin ponnisteltava, jotta Suvivirsi kaikuu komeasti kouluvuoden päätteeksi vielä 2030-luvullakin koko Itä-Suomessa.

Timo

Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.

 

Kalpa ja Kataja

KALPA JA KATAJA

Suomi on urheilumaa. Täällä liikutaan hieman liian vähän mutta perinteiset talvilajit, yleisurheilu, sekä nykyisin jääkiekon lisäksi myös muut palloilulajit saavat kansan television ääreen ja katsomoihin. Joensuun käyntikortit ovat Kataja Basket ja JoMa. Kuopio tunnetaan KalPasta ja KuPSista.

Kuopio on perinteinen jalkapallokaupunki. KuPS oli takavuosina kestomenestyjä. Mestaruussarjassa Savon värejä edustivat parhaimmillaan myös Koparit ja Elo. (unohdamme nyt mikkeliläiset).
5 mestaruutta oikeuttavat KuPSin maratontaulukossa sijalle neljä. Viimeisinä saavutuksina hienosti 2017 hopeaa ja 2018 pronssia. Joensuussa jalkapallon parissa on nähty JMP, JoPS, Karpalo ja nykyisin parhaimmillaan ykköstäkin pelannut Jippo.

Kataja Basket on Joensuun urheilun ykköstähti. Seuralla on 2 mestaruutta ja 10 muuta mitalia 2000-luvulla. Mitalien määrässä se on maratontaulukossa sijalla 7. Kestomenestyksen takana on yhteisön vankka tuki sekä toimiva ammattimainen organisaatio. Joukkueen monet maajoukkuetähdet ovat ilahduttaneet lajifaneja. Kuopiossa Linkki tekee koriksessa hyvää junnutyötä Jari Tuomaisen johdolla, mutta ykkösjoukkueiden menestystä ei ole tällä vuosituhannella tullut.  1990 luvulla Linkki pelasi 1-divisioonassa välillä kärkipäässäkin.

Pesäpallossa Joma ja Puijon Pesis kilvoittelivat vielä vuosikymmen sitten Superpesiksen häntäpäässä. Joensuussa mm. Ari Monosen panoksella JoMan organisaatiota on kehitetty määrätietoisesti. Tuloksena oli viime kesänä seuran ensimmäinen Suomen mestaruus viiden peräkkäisen pronssin jatkeeksi. Pohjois-Karjalan värejä Superpesiksessä edustaa myös Kiteen Pallo, jolla on 3 mestaruuttakin, viimeisin niistä vuodelta 2005.  Puijon Pesis ylsi pronssimitaleilla v. 2006. Tänä päivä kuopiolaisjoukkue on ykköspesiksen eliittiä. Superpesistä voi kuitenkin seurata ensi kesänä Savossakin kun Siilinjärven Pesiksen edellinen kausi päättyi sarjanousuun.

Kaupungeissa on vahva lentopallokulttuuri. Joensuussa Karelian Hurmos pelaa ykkössarjassa niin miehissä kuin naisissa. Savo Volley on puolestaan koko Savon joukkue, jonka roadshow vie ottelut kahdeksaan Pohjois-Savon kuntaan. Lisäksi Savo Volley pelaa lentispaikkakunta Pieksämäellä. Ennakkolippumyynnistä ohjataan puolet kunkin paikkakunnan juniorityöhön. Hieno oivallus seuralta hankkia laaja tuki koko maakunnasta!

Kuopion urheilun ykkönen on KalPa. Mestaruus joukkueelta vielä puuttuu, mutta seuran toinen hopeamitali saatiin kauden 2017 päätteeksi. Seura omistajina ovat entiset NHL-tähdet Sami Kapanen ja Kimmo Timonen.  Jokipojat olivat liigassa toistaiseksi viimeisen kerran 2 maailmanmestaruuttakin voittaneen tsekkipakki Antoni Stavjanan johdolla. Takavuosien tähdistä mm. Jari Hämäläinen pelasi urallaan molemmissa joukkueissa. Myös Hannu Kapanen on nähty molempien joukkueiden aitiossa.

Joensuussa mestaruuksia on voitettu myös salibandysta ja uppopallosta. Joensuun Urheilusukeltajat voitti menestysvuosinaan peräti 4 sm-kultaa ja 4 muuta mitalia. Urheilu on hieno asia. Etenkin jos sitä harrastaa itse. Maakunnan joukkueiden menestys viestii elinvoimasta ja kannustaa pitämään maakunnassa valot päällä vielä 2030-luvullakin.

Fagotista Figaron häihin

Fagotti on puhallinsoitin, kertoi Trivial Pursuitin vastauskortti vuosia sitten. Pelikaverini tulkitsi vastaukseni vääräksi: voitto jäi saamatta ja välirikko oli lähellä.

Tunnetuimpia suomalaisia fagotisteja on joensuulaislähtöinen Jussi Särkkä, joka työskentelee nykyisin 2. soolofagotistina Radion sinfoniaorkesterissa. Antonio Vivaldi on säveltänyt useampiakin fagottikonserttoja. Sellaisen on tehnyt myös Wolfgang Amadeus Mozart, jonka tuotannossa tunnetumpia kuitenkin ovat erityisesti oopperat mm. Figaron häät, jota myös Joensuussa tammi-helmikuu vaiheessa esitettiin loppuun myydyille saleille. Joensuun oopperayhdistys ry oli saanut tuotantoryhmään tunnettuja alueen kulttuurihahmoja: ohjaaja Markku Pölösen, kuoron valmentaja Janne Piipposen, harjoituspianisti Jaroslava Kotorovan, valomestari Kari Kolan ja puvustaja Riitta Pirhonen-Heiskasen. Kapellimestarina toimi Huba Hollókõi.

Yli 230 vuotta on tuo Mozartin ooppera innostanut ihmisiä. Tämä ei olisi mahdollista ilman sinfoniaorkestereita. Suomessa näitä on 15 kpl. Kuopion kaupunginorkesterissa on 48 päätoimista soittajaa ja Joensuun kaupunginorkesterissa 35. Orkesterien yhteistyötä ja yhdistämistäkin on vuosien mittaan pohdittu. Pelkät esitykset voidaan ostaa, mutta musiikkiammattilaisten läsnäoloa kulttuurielämässä ja musiikkikasvatuksessa ei. Taloudellisista syistä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja Joensuun kaupunki ovat leikanneet matkan varrella myös musiikin opetuksesta. Se on valitettavaa huomioiden alueen vahvan musiikkiperinteen.

Joensuussa puhutaan nyt musiikkitalosta. Hanke on aiemminkin ollut esillä. Konserttisaliksi riitti pitkään Joensuun konservatorion sali. Seuraavassa vaiheessa kaupunkiin syntyi yliopiston yhteyteen kaupungin myötävaikutuksella Carelia-sali. Nyt käydään keskustelua korjaustarve vs. uudisrakentaminen. Voi olla, että korjausrakentaminen lykkää jälleen varsinaisen musiikkitalon syntymistä, mutta lähivuosina uudishanke tuskin etenee muutoinkaan, vaikka tahtoa olisikin. Joensuun kaupungilla on paljon investointeja jo ns. putkessa, ja valmiiksi velkataakkaa. Tähän pitkään jonoon pitäisi kuitenkin musiikkitalo saada ja valtiovalta tukemaan hanketta. Tämä vaatii suurta yksituumaisuutta alueella ja vahvaa kulttuurimyönteistä lobbausta monessa paikassa.

Musiikki on universaalisti ihmisiä yhdistävä tekijä. Lapsuudessani meillä soi usein piano isäni musiikkiharrastuksen myötä. Vaitelias neljäs mies, Tiikerihai ja Eldankajärven jää ja moni muu mielenkiintoinen ralli, mutta myös Sibeliuksen sävellykset, ovat painuneet mieleeni. Levylautaselta  tutuksi tulivat erityisesti Bachin Brandenburgilaiset ja Love Recordsin tuotanto.

Poikieni kanssa ensimmäinen konserttikeikka oli Twenty One Pilots eilen. Uskomattoman hieno show. Mieleeni ovat jääneet live-kokemuksina myös mm. Springsteen, McCartney, U2, Clapton, Van Halen, ja Muse. Ilosaarirock tarjoaa meininkiä kerran vuodessa. Kun Kuopiokin on Tanssinut ja Soinut jo 50 vuotta, niin mikäs on kulttuurin ystävänä Savo-Karjalassa twistaillessa.

Vastaukseni oli puupuhallin.  Aina ei auta, vaikka olisi enemmän oikeassa.

Eläke

Eläkkeensaajia Suomessa on lähes 1 600 000 henkilöä. Eläkkeelle jääminen on monelle helpotus, mutta toisille työelämästä sivuun hyppääminen on vaikeaa.

Suomen eläkejärjestelmässä kukin työssäkäyvä sukupolvi rahoittaa vuorollaan eläkkeellä olevien eläkkeet. Vain osa eläkemaksuista rahastoidaan ja saatavalla tuotolla maksetaan myöhempiä eläkkeitä. Ikääntyvän väestörakenteen vuoksi eläkemenot ovat pysyvästi maksutuloja suuremmat. Ero katetaan em. rahastoista.

Eläke- ja palkkatulon vero- ja maksurasite on erilainen verovähennysten ja sosiaalivakuutusmaksujen takia. Eläketuloista ei makseta työttömyysvakuutusmaksua eikä työeläkemaksua, mutta kylläkin sairaanhoitomaksua. Eläkeindeksistä on puhetta riittänyt.  Eläketurvakeskuksen mukaan eläkeläisten toimeentulo on kuitenkin parantunut useimmilla tulomittareilla tarkasteltuna viimeisen 20 vuoden aikana ja käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet reaalisesti 40 % 2000-luvulla. Palkansaajia ja eläkeläisiä selkeästi heikommassa taloudellisessa tilanteessa ovat opiskelijat ja pitkäaikaistyöttömät. Luonnollisesti eläkeläistenkin joukossa on erilaisia tilanteita ja n. 15% eläkeläisistä voidaan katsoa elävän suhteellisen köyhyysrajan alapuolella.

Ikäihmisten määrä kasvaa nopeasti. Ennusteen mukaan ensi vuonna yli 65-vuotiaita on maassamme 1,3 miljoonaa ja kymmenen vuotta myöhemmin jo lähes 1,5 miljoonaa henkeä. Ikäihmisille tulee turvata toimintakykyinen ja turvallinen ikääntyminen. Tämä tarkoittaa mm. lisää esteettömiä asuntoja ja keinoja itsenäisen asumisen tukemiseksi. Itsestään selvää tulee olla toimivat terveyspalvelut. Varsinaisen hoidon lisäksi ikäihmisille on taattava oikeus ikäkuntoutukseen, jonka on tutkitusti todettu ylläpitävän tehokkaasti toimintakykyä.

Väestön nopea ikääntyminen asettaa tuleville vuosille monia haasteita ja mm. sosiaali- ja terveysalan palveluiden kysyntä tulee kiihtyvällä tahdilla kasvamaan. Juuri tämän takia on tärkeää saada SOTE-uudistus nopeasti maaliin, vaikka malli ei olekaan täydellinen. Ihmisten tarpeista ja palveluista lähtevän uudistuksen kylkiäisenä tulevat maakuntavaalit ja -hallinto. Valitettavasti.

Jos SOTE-uudistusta ei synny, tulevat isot terveysalan toimijat kaappaamaan aiempaa suuremman osan maamme terveyspalveluista kuntien ulkoistaessa toimintojaan. Sinänsä palvelun tarvitsijalle on sama kuka palvelut tuottaa, kunhan oikea hoito on saatavilla oikeaan aikaan ja mielellään mahdollisimman lähellä. Maakunnassa on paljon pieniä hoitoalan toimijoita, joiden mahdollisuus kilpailla laaja-alaisten toimijoiden kanssa on olematon. Maakunnallinen Sote -toimija sen sijaan voi ostaa tarkasti kohdennetusti palveluita täydentämään omaa tuotantoaan. Valinnanvapauden sekä palvelujen laadun ja hinnan kannalta on tärkeää, että useampia toimijoita on tarjoamassa palvelujaan.

Pohjois-Karjalassa keskussairaalan säilyminen ns. laajan päivystyksen sairaalana on tärkeää. Se luo turvallisuutta ihmisille, kun äkillisissä tilanteissa hoito on lähellä. Vaativimmat ja harvinaisimmat hoidot on järkevää keskittää Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon on lisättävä myös lääkärien koulutusmääriä kysynnän edellyttämälle tasolle.

Timo

Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.

Diesel

Dieselillä käy noin joka kolmas auto Suomessa. Vapaa liikkuminen on ihmisen perusoikeus.  Useimmille meistä tuon perusoikeuden toteuttaminen kotipaikkakunnallakin tarkoittaa liikkumista autolla. Auto on välttämätön useille suomalaiselle jo arjen pyörittämisen takia. Autolla mennään töihin, kauppaan, lääkäriin, sukulaisiin jne. Lisäksi kuljetetaan lapsia hoitoon, kouluun ja harrastuksiin. Maamme henkilöliikenteestä n. 90 % ja tavaroista lähes 70% liikkuu maanteillä.  Junalla pääsee kohtuudella liikkumaan maamme isoimpien kaupunkien välillä, mutta pinta-alaltaan laajojen maakuntien sisällä ainoa järkevä liikkumistapa on auto. Tätä faktaa ei muuksi muuta edes lisääntyvä tietoisuus ilmastonmuutoksestakaan.

Dieselveron poistamiseksi on aloitteita ja adresseja. Ajatus on oikean suuntainen ympäristön kannalta, tuottaahan dieselmoottorit merkittävästi vähemmän hiilidioksidia kuin bensamoottorit. Suomalaisten autojen keski-ikä on varsin korkea eli n. 12 vuotta. Syitä voi olla monia, yksi niistä varmasti korkea autovero. Liikenteen päästöjä voidaan vähentää edistämällä autokannan uudistumista niin, että yhä useampi henkilöauto toimii vaihtoehtoisilla käyttövoimilla tai polttoaineilla (sähkö, bio- ja maakaasu, korkeaseosetanoli). Uudistamisen on oltava taloudellisesti mahdollinen niin yhteiskunnalle kuin yksittäisille ihmisillekin. Sähkökäyttöisten henkilöautojen hankintaan sekä autojen kaasu- ja etanolikonversioon onkin tulossa tukea.

Sähköautot lienevät tulevaisuutta. Näiden merkittävä lisääntyminen vaatii akkutekniikan parantamista sekä merkittäviä kannustimia. Litiumioniakulla liikkuva sähköauto on päästötön, mutta sitä ei akun valmistaminen ole. Valmistuksen yhteydessä syntyy valtavasti hiilidioksidipäästöjä. Kuluttajan kannalta hyvä asia on se, että akkujen hinnan on arvioitu putoavan lähes 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Sähkön lisääntyvä kulutus ei asiantuntijoiden mukaan sekään ole muutoksen este.

Helsingissä autoilu on maalaisjärjen puutteessa tehty hankalaksi. Taustalla on suuri illuusio autottomasta kaupungista. Tämä on johtanut siihen, että autot seisovat ruuhkissa saastuttamassa. Liikennejärjestelyjen tulee mahdollistaa siirtyminen paikasta toiseen turhia pysähtelemättä. Pitkien etäisyyksien maakunnissa liikenteen edistämiseksi on huolehdittava myös alemman tason tiestön kunnossapidosta. Kertaheitolla ei kaikkia osuuksia voida kunnostaa, mutta laitetaan tieverkko Savo-Karjalassa kuntoon, vaikka tie kerrallaan.

Junaliikenne on nykyarvioissa ympäristöystävällisin tapa ihmisten liikkua. VR:llä on käytössään niin diesel- kuin sähkövetureitakin. Dieselvetureita tosin ei ole hankittu enää 2000-luvulla. VR Group on tilannut 80 ympäristöystävällistä ja energiatehokasta Vectron-sähköveturia, jotka ovat kaikki käytössä suunnitelman mukaan vuonna 2026. Kaikki maamme kaupungit ja alueet ovat heränneet vaatimaan nopeampia junayhteyksiä. Kilpailu raidehankkeista on kova, ja Itä-Suomesta onkin löydettävä turboahdetun dieselin vääntöominaisuuksilla varustetut edunvalvojat yhteisesti edistämään kolmen tunnin Itärataa.

Timo

Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen

Celcius

Tammikuussa kohdatut kovat pakkaset ja runsas lumentulo muistuttivat ns. lapsuuden talvista – silloinhan oli aina paljon lunta ja kireät pakkaset. Nyt kylmyys sai koiranleuat toivomaan maapallon lämpenemistä nopeammin. Ilmastomuutos on kuitenkin vakava asia, johon meidän kaikkien tulisi reagoida, vaikka itse ilmiö eteneekin arkielämän kannalta lähes huomaamattomasti. Ilmaston lämpeneminen on yksi maapallon suurimmista uhista.

Ihmiskunnan kasvihuonepäästöt vaikuttavat ilmastoa lämmittävästi. Käynnissä oleva maapallon lämpeneminen jatkuu myös tulevien vuosikymmenten ajan. Tätä kehitystä ei pystytä nopeasti pysäyttämään, mutta hidastamaan kehitystä pystytään. Eri tutkimusten mukaan ihmiskunnan tuottaman ylimääräisen ilmakehän hiilidioksidin poistuminen ilmakehästä on hyvin hidasta eli nykyiset ja tulevat hiilidioksidipäästöt vaikuttavat ilmastoon ja mm. merenpinnan korkeuteen ainakin satoja vuosia.

Suurin osa ilmakehään joutuvasta hiilidioksidista tulee fossiilisista polttoaineista kuten öljystä ja kivihiilestä.
Poliittiset päätökset ja tekniikan kehitys ohjaavat myös päästöjen syntyä. Verotuksella voidaan ohjata ihmisiä tekemään ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Iso kysymys on tietysti energia. Ydinvoima ei kaikille ympäristöaktivisteille kelpaa, mutta hiilidioksipäästöjen näkökulmasta lienee varsin hyvä vaihtoehto.

Yksityisen ihmisen aiheuttamat kasvihuonepäästöt syntyvät asumisesta, liikenteestä ja ruoasta. Kukin voi suuntaa antavasti käydä katsomassa omaa hiilijalanjälkeään valtioneuvoston kanslian ylläpitämällä sitoomus2050.fi -sivustolla.

Omat elintapani ovat ko. testin mukaan pääosin keskimääräistä vähemmän ympäristöä kuluttavat. Punaisen lihan sijaan olen pyrkinyt syömään kotimaista kalaa, mutta kyllä hyvä pihvi ja grillimakkarakin maistuu – ja ilman huonoa omaatuntoa. Ongelmani hiilijalanjäljen osalta on matkustaminen. Työni vuoksi joudun jo nykyään matkustamaan Helsinkiin viikoittain. Matkat teen lentäen tai junalla. Tätä määrittää aikataulut ja se, että haluan maksimoida ajan poikieni kanssa. Hiilijalanjälkeni on tältä osin lohduton. Yhteydet Itä-Suomesta Helsinkiin täytyy olla helpot ja nopeat. Olen puhunut Itäradasta ja 3 h junasta, mutta myös lentoyhteydet ovat elintärkeät etenkin kansainvälisesti toimiville yrityksille. Toivotaan, että insinöörit keksivät vähemmän ympäristöä rasittavia moottoreita ja/tai polttoaineita.

Pienilläkin asioilla on merkitys. Ympäristöfiksua toimistoa ja tapaa toimia pohdimme jo vuosia sitten. Yksityiselämässä kierrätys on monelle meistä arkipäivää. Takavuosina toiminnan moraalia tosin söi se, että jätteet ajettiin kaatopaikalla kaikki samaan kasaan. No, tänä päivänä jätekeskukset ovat edistyksellisiä laitoksia ja lajittelu arkipäivää.

Mielikuvitukselliselta tuntuu myös lapsuuden muistikuva siitä, kuinka kesämökin jätehuolto hoidettiin laittamalla kivi roskasäkkiin ja sitten soudettiin järvenselälle pudottamaan pussi. Ajat onneksi muuttuvat ja ainakin joltain osin paremmiksi. Lapsuuden yli – 30 C talvet tosin saisivat puolestani olla mukava muisto vain.

Timo

Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.

Burana

Burana on tuttu lääke kipuun ja särkyyn sekä flunssaan ja kuumeeseen. Onpa joskus tuttu sairaanhoitaja suositellut sitä ja lasin maitoa otettavaksi seuraavan aamun pelastukseksi pitkän illan päätteeksikin. Buranaa saa nykyään vain apteekista ja rajallisen määrän kerrallaan. Itsehoitolääkkeitä kuitenkin suunnitellaan asteittain lisättäväksi myös kaupan valikoimiin.

Suomessa on reilu 600 apteekkia. Apteekkiliikettä voi Suomessa harjoittaa vain Fimean myöntämällä apteekkiluvalla. Luvanvaraisuus onkin paikallaan, sillä lupaan liittyy useita velvoitteita, joista tärkein on lääkkeiden saatavuudesta huolehtiminen. Sen sijaan voi kysyä, miksi apteekkilupien määrä on rajoitettu. Kilpailusta yleensä hyötyvät kuluttajat ja kysyntä määrää tarjonnan määrän. Saatavuutta kilpailu luonnollisesti lisää myös terveydenhuollossa. Tarpeet kasvavat väestön ikääntyessä ja medikalisaation edetessä. Uudet hoitomuodot auttavat ihmisiä elämään parempaa elämää ja kauemmin. Lääkärien tarve kasvaa sekin tulevaisuudessa. Koulutusmääriä onkin lisättävä etenkin Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon.

Päänsärkyä päättäjille on aiheuttanut viime päivinä vanhustenhoidon hoitajamitoitus. Ensi tulivat yksityisten hoitolaitosten vakavat laiminlyönnit julkisuuteen. Tutkivat journalistit löysivät jatkoksi ongelmia myös julkisen sektorin toiminnassa. Kunnat tuottavat palveluita itse, mutta sen lisäksi kunnat järjestävät palveluita ostamalla niitä yrityksiltä ja järjestöiltä. Tilaajana kunnan tehtävä on valvoa, että laatu palveluissa on riittävä. Palvelun tuottaja haluaa ansaita hyvän maineen saadakseen lisää asiakkaita – eli jokainen alalla pysyvästi toimiva palveluntuottaja pyrkii hoitamaan palvelut moitteetta. Tiukka budjetti pakottaa etsimään tehokkaimmat ja vaikuttavimmat toimintatavat. Riski on, että työ käy väärän mitoituksen vuoksi liian kuormittavaksi tekijöilleen. Hoidon laatu heikkenee jos tuottajalla ei ole tarpeeksi rahaa käytössään tai henkilökunnan ammattitaito, motivaatio tai voimavarat ovat heikolla tasolla.

Ratkaisuksi on vaadittu hoitajamitoitusta kirjattavaksi lakiin nykyisten suositusten sijaan. Kuvitellaan, että asia ratkeaisi poliittisella päätöksellä. Luonnollisesti laki ohjaa toimintaa suositusta vahvemmin, mutta henkilökunnan palkkaaminen vaatii lisää rahaa. Jokainen palveluntarjoaja – yksityinen tai julkinen – lisää kaikki uudet velvoitteet veloituksiinsa. Rahallinen panostus vanhustenhoitoon onkin itse asiassa tärkeämpi asia kuin hoitajamitoitus. Yksilöllinen arviointi olisi vaikuttavinta, mutta ilmeisesti mitoituksen yleisellä nostollakin osa epäkohdista on poistettavissa.

Suomalaiseen turvalliseen yhteiskuntaan kuuluvat saavutettavissa olevat laadukkaat lääkäri- ja hoitopalvelut sekä asiantuntevat apteekkarit proviisoreineen varmistamassa vaikuttavien lääkkeiden saatavuuden. Netistä löydettävien hoito-ohjeiden ja marketin hyllyltä saatavan Buranan lisäksi tarvitsemme tulevaisuudessakin hoitoalan ammattilaisia – ihmisiä – meistä huolehtimaan.

Timo

Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.

 

Aapinen

Aapinen on tiettävästi ensimmäinen suomenkielinen kirja (v .1543). Aapista on käytetty ennen kaikkea harjoittamaan ihmistä lukemaan ja kirjoittamaan mutta myös ymmärtämään lukemaansa. Lukutaito ja ns. yleiset oppimisvalmiudet ovat kaiken oppimisen ja opiskelun kannalta keskeisiä. Tärkein näistä on halu oppia.

Suomi on ollut viime vuosikymmenten ajan koulutuksen mallimaa monessa mielessä. Ennen kaikkea heikoimmat oppijatkin on onnistuttu pitämään kohtuudella mukana. Suomen tulevaisuus rakentuu osaamisen varaan. Varmistaaksemme menestymisen kansainvälisessä kilpailussa on koko koulupolun – aina varhaiskasvatuksesta tohtoriopintoihin –  oltava aukottomasti laadukas.

Alkutaival varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa tulee olla turvallinen ja kannustava. Itä-Suomen yliopiston opettajakoulutus takaa ammattilaiset kasvatus- ja opetustehtäviin. Taito- ja taideaineiden opettajien koulutus tuottaa alueelle myös paljon henkistä vireyttä ja toimintaa. Suomen laajimman ja monipuolisimman opettajakoulutuksen vahvistaminen vaatii jatkuvaa saumatonta yhteistyötä Joensuun kaupungilta normaalikoulujen kanssa.

Peruskoulu järjestetään tulevinakin vuosina pääsääntöisesti kuntien toimesta lähikouluissa, mutta myös isommissa yksiköissä. Lasten vanhempien toiveiden ja kysynnän mukaan myös vaihtoehtoiset koulut kunnallisten rinnalle ovat tervetulleita. Vanhemmilla ja myöhemmällä iällä myös oppilailla tulee olla mahdollisuus valita koulujen ja oppiaineiden välillä.

Kaupungistumisen myötä toisen asteen koulutus ja korkeakoulutus tulee vahvasti keskittymään kaupunkeihin, etenkin Joensuuhun ja Kuopioon. Kaupunkilukioiden ainetarjontaa tulee laajentaa ja panostaa ammatillisen koulutuksen laatuun käytännön lähiopetusta lisäämällä. Perustaidot sekä oppimisen eväät ja asenne työtä kohtaan annetaan ammattiopistoissa, mutta työnantajan tulee huolehtia perehdyttämisestä ja työpaikkakohtaisesta koulutuksesta.

Itä-Suomen ylipisto on alueen henkinen valo. Yliopiston molempia kampuksia tulee vahvistaa aloituspaikkoja lisäämällä. Myös sijaintikaupunkien rooli yliopiston ja ammattikorkeakoulujen menestymiseen on olennaista mm. opiskelijoiden asunto- ja liikennekysymysten ratkojina. Savonian ja Karelian keskinäistä yhteistyötä sekä ylipiston ja työelämän kanssa yhteyksiä tiivistämällä taataan ammattikorkeakoulutuksen elinvoimaisuus.

Olen seurannut jo lapsena opettajan arkea, koska äitini Kaarina oli ruotsin kielen opettaja.  Myöhemmin toimiessani noin kymmenen vuoden ajan Joensuun kaupungin koulutuslautakunnan puheenjohtajana kouluhallinto ja monet opettajien mutta myös vanhempien ja lasten ongelmat tulivat tutuiksi. Vanhemmilla on vastuu lastensa kasvattamisesta. Kaikki perheet eivät kuitenkaan jaksa tai osaa tätä vastuuta kantaa ja kasvatustyö kaatuu liikaa opettajien niskaan. Opettajat ovat jaksaneet toistaiseksi tätä taakkaa kantaa, mutta kehitys on pysäytettävä tukemalla perheitä ja vanhempia kasvattajina. Mikael Agricolan Abckirian viitoittamalla oppimisen tiellä lasten ja nuorten parissa toimiville opetustyön ammattilaisille toivotan voimia ja iloa!

Timo

 

Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.

ABC eli Aakkosblogit

Seuraan paljon uutisia. Olen lähes päivittäin postaillut mielenkiintoisia uutisia ja lyhyesti kommentoinut asioita. Uutismaailma on nopearytminen. Uutisia tulee ja uutisia menee. Usein totuuden löytäminen etenkin some-kanavien ristiriitaisten ”tietojen” ja kantojen seasta on haastavaa. Mihin tietoon voi luottaa ja nojata? Mikä on kirjoittajan mielipidettä ja mikä faktaa?

No, blogit eivät ole yleensä faktaa vaan sisältävät kirjoittajansa ajatuksia. Olenkin päättänyt, että tästä päivästä alkaen jokaisena helmikuun päivänä kirjoitan aakkosblogin. Kirjoitukset etenevät siis aakkosista aiheensa poimien eli ensimmäinen on A-kirjaimesta syntyvä ja seuraavan päivän kirjoitus B-kirjaimesta jne. Tarkoitus ei ole mainostaa Apsia, tuota lapsiperheiden suosimaa pysähdyspaikkaa automatkoillaan, vaan tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen. Nähtäväksi jää itsellenikin mihin kukin kirjain innostaa. Joka tapauksessa 29 tarinaa – yksi kullekin kirjaimelle tulossa – eli helmikuun jokaiselle päivälle omansa ja yksi ylikin. Maaliskuussa jatketaan sitten muutoin.

Tervetuloa Aakkosblogien pariin. Ja kommentoida saa 😊. Aina.

Timo