sanna-kalinen | arkisto

WIN-WIN

Voittaminen on hauskaa. Urheilussa, peleissä ja vaaleissa. Joukkueurheilijana on oppinut myös häviämään.
Turpiin on tullut välillä elämässä ja politiikassakin. Vastoinkäymiset elämässä kasvattavat ja jalostavat. Kaikille riittää osansa niitäkin. Se on elämää.

Neuvottelupöydissä olen istunut paljon yritystoiminnan ja politiikan tiimoilta. Yritysjohtajana tavoitteeni on aina ollut löytää pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita palvelujen tarjoajiksi, ja kasvattaa liikesuhde kumppanuudeksi, jossa molemmat osapuolet tuntevat toistensa toimintatavat ja luottavat toisiinsa. Tärkeää on, että liikesuhde hyödyttää aidosti molempia osapuolia, jolloin saavutetaan win-win tilanne.

Myös politiikassa tarvitaan luottamusta ja kumppanuutta, joka ei voi perustua pelkästään hallitusohjelmaan tai vuosisuunnitelmaan. Täytyy tuntea naapurin näkemykset ja tavoitteet sekä joustomahdollisuudet. Ennen kaikkea tarvitaan avoimuutta ja sitoutumista yhteisiin päätöksiin. Tärkeää on myös se, että kaikki voivat kaikissa väännöissä säilyttää kasvonsa. Pitää etsiä tavat, jolla kaikki kokevat voittavansa. Katkeraa kalkkia ei kannata kenellekään syöttää, sillä politiikassakin päivät tuppaavat tulemaan perätysten. Paras neuvottelutulos yleensä on win-win.

Politiikassa on monia keinoja saavuttaa päämääriään, niin puolueen yhteisiä kuin omiaankin. Matkan varrella olen kohdannut toimijoita, jotka huutavat tai uhkailevat, vetoavat menneisyyteen tai tulevaan, näpertelevät lillukanvarsissa tai maalaavat isolla pensselillä, ynnäilevät desimaaleja tai näkevät kokonaisuuksia – ja monia erilaisia persoonia. Raadollisimmillaan näkee myös narsismia, pyrkyryyttä, asemavallan tavoittelua vailla sisältöjä ja itsekästä röyhkeyttä, jossa yhteiset päämäärät hylätään oman edun alle. Joskus omien tavoitteiden ajaminen hyödyttää kokonaisuuttakin, mutta useimmiten yhteispelillä oman joukkueen etuja ajaessaan saavuttaa myös itselleen hyvää. Sekin on win – win tilanne.

Vahvat johtajat ja hyvä yhteistyö ovat tärkeää yli puoluerajojen. Valtakunnan politiikassa moni muistaa kaiholla Lipponen-Niinistö parivaljakkoa. Päätöksiä syntyi ja luottamus pelasi. Joensuussa Ravi-Hämäläinen akseli toimi aikoinaan erinomaisesti kaupunginhallituksen johdossa. Itsellänikin on 10 vuoden kokemus hedelmällisestä ja luottamuksellisesta yhteistyöstä Seppo Eskelisen kanssa kaupunginhallituksen puheenjohtajistossa.

Kokemukset yrittäjänä, yritysjohtajana sekä 20 vuotta Pohjois-Karjalan Kokoomuksen toiminnanjohtajana, 30 vuotta kuntapolitiikassa, 20 vuotta ammatillisen koulutuksen parissa luottamusjohtajana sekä muissa maakunnallisissa ja valtakunnallisissa luottamustehtävissä niin politiikassa kuin opiskelija- ja urheilujärjestöissäkin antavat pohjaa ymmärtää Itä-Suomen tarpeet ja toisaalta valmiudet toimia valtakunnan politiikassa valmiita verkostoja ja kumppanuuksia hyödyntäen. Voi olla, että vaalien läheisyys alkaa pehmentämään jo omankin pään, mutta ihmisiä toreilla kuunneltuani on alkanut tuntua siltä, että Karjala-Savosta numeron 24 valinta eduskuntaan voisi sekin olla win – win tilanne.

Vapaus ja vastuu

Vapaus tuo ensimmäisenä mieleen sotiemme uhrauksilla saavutetun itsenäisyytemme. Meillä on mm. sananvapaus, kokoontumisvapaus, mielipiteenvapaus. Vapautta on myös koulun kesäloma tai asuntovelan viimeisen erän maksaminen.

Vapaus korostuu myös puolueohjelmissa. Vasemmistoliitto kertoo perusarvoikseen tasa-arvon, vapauden ja kestävän kehityksen. ”Vapaus on jokaisen ihmisen yksilöllisyyden ja koskemattomuuden kunnioittamista”. SDP korostaa vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. Vapaus tarkoittaa ”jokaisen ihmisen oikeutta elää omaan elämäänsä ja tehdä omia valintojaan”. Vihreäpuolue kirjaa arvoikseen vastuun, vapauden ja välittämisen: ”Ihmisellä tulee olla oikeus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita toisen oikeutta samaan.” Keskustapuolueen arvoluettelossa on vastuullinen vapaus, jossa ”ihminen on vastuussa omista tekemisistään ja valinnoistaan ennen kaikkea itselleen. Hän kantaa vastuuta ja ottaa huomioon myös toiset.” Perussuomalaisten periaateohjelmassa mainitaan yksilön ja sananvapaus. Sininen puolue ”luottaa suomalaiseen ihmiseen ja hänen kykyynsä kantaa vastuuta ja nauttia vapautta.” Kristillisdemokraatit määrittelevät: ”Ihmisen vapaus ja vastuu nivoutuvat erottamattomasti yhteen. Jokaisella on oikeus kehittää itseään, ajatella ja uskoa vapaasti, tuoda mielipiteensä ja vakaumuksena sekä parantaa omaa ja yhteistä hyvinvointia. Vapaus tuo mukaan vastuun itsestä ja muista ja lopulta koko yhteiskunnan hyvinvoinnista.” Savo-Karjalasta puuttuva RKP kiteyttää ihmiskäsityksensä ”vastuulliseen vapauteen, jossa jokainen vastaa omasta elämästään ja jokaisella on myös vastuu muista yksilöistä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä”.

Kokoomuslaiseen vapauteen kuuluu aina vastuu. Ihminen vastaa omista valinnoistaan ja niiden seurauksista. Vastuullisuutta on se, että ei käytä omaa vapauttaan muita tai heidän vapauttaan loukaten. Vastuu lähimmäisistä, yhteisöstä ja ympäristöstä kuuluu myös vapauteen.

Politiikassa on kysymys arvoista. Vapauden ja vastuun lisäksi tärkeää on mahdollisuuksien tasa-arvo, jossa jokainen voi sivistää ja kehittää itseään, pärjätä ja edetä elämässään ja tavoitella onnellisuutta. Suomea on kehitettävä demokraattisesti avoimeksi ja kansainväliseksi. Tulevaisuuteen tulee katsoa myönteisellä uteliaisuudella. Ihminen kykenee kekseliäisyytensä avulla, tietoa, tiedettä ja teknologiaa hyödyntäen, löytämään ratkaissut ongelmiin, ja sivistys auttaa ihmistä toimimaan oikein.

Joukkueurheilu ja pukukoppielämä ovat muovanneet ajatteluani: joukkue tulee aina ensin. Menestys vaatii, että jokainen kokee olevansa tärkeä osa joukkuetta ja on valmis panostamaan yhteisen päämäärän eteen. Näin se on kansakuntanakin. Jokaisen pitää pystyä kokemaan olevansa mukana ja parhaansa yrittäen hoitaa ”oma ruutunsa”.

Kaikki puolueet uskovat ihmiseen ja vapauteen. Suomea pitää kehittää yhteisiä arvoja korostaen ja vastakkainasettelua välttäen. Meidän tulee nauttia, mutta myös kantaa vastuuta, vapaudestamme, hyvinvoinnistamme ja suomalaisesta elämäntavastamme. Jokaisella on yhtäläinen ihmisarvo. Kaveria ei jätetä.

 

USA

Olin 16-vuotias, kun istuin Helsingin lentokentällä äitini Kaarinan kanssa odottamassa lentoni lähtöä Yhdysvaltoihin. Olin ollut lentokoneessa kerran aiemmin luokkaretkellä Joensuusta Kuopioon. Nyt suuntana oli New York. Sieltä matka jatkui kohti Michigania Greyhound bussilla. Detroitin bussiasemalta isäntäperheeni poimi ihmettelevän nuoren miehen kyytinsä kohti Grosse Pointea. Vaihto-oppilas vuosi ihmeellisessä ja suuressa Amerikassa oli alkanut.

Uusinta uutta olivat mikroaaltouunit, videolaitteet, matkapuhelimet ja lukion mikroluokka. Ihmetystä herätti koulun pukeutumiskoodi: suorat housut, kauluspaita ja pikkutakki. Kouluruokalassa suklaamaito ja tacot nousivat suosikeiksi. Upeaa olivat myös hampurilaiskulttuuri, pizzatarjonta, subit, nuorten autoilu ja Cobo Arenan rockkonsertit (mm. Van Halen ja Foreigner), amerikkalainen jalkapallo, baseball ja yliopistokoripallo sekä NBA. Katsomossa muistan ihmetelleeni mm. Larry Birdin Boston Celticsille voiton Detroit Pistonsista ratkaissutta kääntöhyppyheittoa kentän nurkasta summerin soidessa.

Kouluni University Liggett Schoolin jääkiekkojoukkueen voittaessa vieraskentällä osavaltion mestaruuden olivat poliisit suojaamassa kannustusjoukkoamme. Roskaa ja lasinsiruja lenteli päällemme koko ottelun. Kokemus sekin. Yhdysvalloissa voittaminen on tärkeää.

Suomessa TV:n kolmoskanava aloitti vasta v 1986. USA:n tv-kanavien loputon määrä teki vaikutuksen. Uutiset keskittyivät USA:an ja Eurooppa ylitti uutiskynnyksen vain satunnaisesti. Suomi nähtiin sosialistisena maana. Elimme ns. konsensuksen ja suomettumisen aikaa ja SDP käytti maassamme suvereenisti valtaa.

J.F. Kennedyn edelleenkin selvittämätön murha, mafiasta kertovat elokuvat ja tv- sarjat ovat piirtäneet meille kuvaa amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja elämäntavasta. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole mikään onnela. Julkiset palvelut ovat kaukana pohjoismaisesta tasosta. Maassa on kuitenkin valtava potentiaali. Siellä on luonnonrikkauksia, huippuyliopistoja (mm Harvard ja Berkeley), maailman parhaita urheilijoita, viihdettä, kulttuuria, luontoa, gastronomia jne. You name it. Kaikkea riittää.

Yhdysvallat on maailman 3. suurin maa n. 330 milj. asukkaallaan. Liittovaltioon kuuluu 50 itsenäistä osavaltiota. Kaliforniassa asuu n 40 milj. ja pienessä Wyomingissa n 600 000 ihmistä. Meillä Pohjois-Karjalassa asukkaita on 162 000 ja Pohjois-Savossa 246 000. Pienin maakuntamme on Keski-Pohjanmaa (68 tuh. as.) ja suurin Uusimaa ( 1,7 milj. as). Emme tarvitse väliportaan hallintoa, vaan kuntien välistä yhteistyötä ja valtiolta tasapuolista alueellista huomioimista.

USA:n bruttokansantuote on maailman suurin. Suomen kauppa Yhdysvaltojen kanssa on ollut pitkään ylijäämäistä. Viemme koneita ja laitteita, paperia ja pahvia, kemianteollisuuden tuotteita ja lääketieteellisiä kojeita. Kaupan lisäksi yhteistyö monella muullakin elämän osa-alueella on saumatonta. American Dream eli yhtäläinen mahdollisuus ”vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun” on ohjannut ajattelua muissakin länsimaissa. Mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta kannattaa ponnistella Suomessakin.

Timo

Julkaisen helmi-maaliskuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.

Työ

Työllä tarkoitetaan yleensä ansiotyötä, joka on tavoitteellista ja toimeentulon hankkimiseen liittyvää. Kotitöitä (siivous, ruuanlaitto jne.) tehdään omassa kotitaloudessa. Tämän lisäksi tehdään vapaaehtoistyötä esim. urheiluseuroissa ja järjestöissä. Työn motiivina voi taloudellisen ja aineellisen hyvän ohella olla rentoutuminen tai henkinen tyydytys.

Ainoastaan työtä tekemällä voidaan rakentaa ja ylläpitää yhteiskuntaa ja hyvinvointia. Tämä tarkoittaa mm. toimivaa terveydenhuoltoa, laadukkaita vanhuspalveluja, hyvää koulutusta, sujuvaa liikkumista sekä arjen turvallisuutta. Tavoitteena politiikassa pitää olla hyvinvoinnin lisääminen.

Jokaisen, joka pystyy, tulee lähtökohtaisesti huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Niiden kenen voimavarat riittävät, tulee huolehtia myös niistä, jotka apua tarvitsevat. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa tämä tapahtuu myös verotuksen kautta. Välittämistä ja huolehtimista läheisistä ei voi kuitenkaan ulkoistaa yhteiskunnalle, vaan jokaisen tulee mahdollisuuksiensa mukaan huolehtia omista läheisistään. Tämä voi olla mm. etäisyyksien vuoksi kuitenkin hankalaa, jopa mahdotonta. Suomalaisen yhteiskunnan turvaverkko huolehtii silloinkin ihmisistä.

Turvaverkon ja hyvinvoinnin parantamiseksi tarvitaan työtä yhä useammalle. Nykyisellä työllisyysasteella saamme pidettyä julkisen talouden niukasti tasapainossa. Tilanne ei kuitenkaan salli menolisäyksiä. Tarvitaan lisää työtä ja työelämään lisää joustoja ja paikallista sopimista. Monilla työpaikoilla yrittäjä ja työntekijät pystyvät yhdessä parhaiten pohtimaan kuinka asiat on paras järjestää. Molemminpuolinen luottamus on yhdessä tekemisen peruspilari. Yrityksen menestys on työntekijöille paras taloudellisen turvan tase – ja yrityksen menestyksen tae on osaavat ja innostuneet työntekijät.

Jokaisella on oikeus tavoitella itselleen parempaa elämää. Työn tekemisen onkin oltava tekijälleen kannattavaa taloudellisesti. Tämä vaatii myös sosiaaliturvan uudistamisen kannustavaksi. Työn tekeminen on Suomessa varsin raskaasti verotettu tulotasosta riippumatta. Keskiansioista Suomessa maksetaan ns. marginaaliveroa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Työn verotusta – ja eläkkeensaajien verotusta -tuleekin alentaa kaikissa tuloluokissa ja siirtää painopistettä kulutus- ja haittaveroihin.

Ammatit muuttuvat, mutta työ ei katoa. Elämän ja työn muuttuvat vaatimukset on yritettävä ennakoida ja huomioida myös koulutussisällöissä. Kaikki työ on arvokasta. Olen itse aloittanut kesätöissä kaupungin puutarhaosastolla harava- ja lapiohommissa. Sen jälkeen olen vartioinut uimarantoja, hoitanut tenniskenttiä, myynyt Olvin olutta, MikroMikkoja yrityksille ja taiteovia rakentajille. Lisäksi kokemusta on kertynyt portsarin hommista ja Matkailuliiton majoitus- ja kahvilahommista sekä palkanlaskennasta ja kirjanpidosta ennen yrittäjyyttä ja järjestötöitä, sekä nykyistä toimitusjohtajuutta media-alan yrityksessä. Kuinka palkitsevaa nuorena olikaan kesätienesteillä ostaa ensimmäiset stereot ja rahoittaa ajokortin hankinta. Työnteko kannatti tuolloinkin.

Timo

Sisäilma

Ilmassa on ihmiselle vaarallisia hiukkasia etenkin maailman suurimmissa kaupungeissa kuten New Delhi, Peking ja Mexico City. Myös Kiinan kaupungeissa tilanne on kehno. Euroopassa surkeinta on Puolassa. Suomessa pienhiukkasten pitoisuus on n. 6 µg/m3 ja ilma maailman puhtainta. Syy on kehittynyt teknologiamme ja teollisuudessa tehty ympäristönsuojelutyö. Apua on myös siitä, ettei meillä ole aavikoita eikä polttavaa aurinkoa. Lisäksi me suomalaiset olemme hyvin koulutettuja ja vältämme turhaa saastuttamista.

Sisäilmaongelmat ovat maassamme yleisiä. Sellaisiksi määritellään epäily terveyttä vaarantavasta puutteesta rakennuksen hengitysilmassa. Syynä voi olla rakennusvirhe tai kehno kunnossapito, vesivahingon aiheuttamat kosteus- ja homevauriot tai kemialliset altisteet. Ongelmia voi aiheuttaa myös orgaaninen pöly tai toiminnasta syntyvät päästöt. Nykyisin on onneksi tarjolla teknologiaa, jolla sisäilman laatua voidaan reaaliaikaisesti mitata. Sisäilmaa ja muuta viihtyvyyttä voi parantaa myös vaikkapa elävällä viherseinällä

Julkisten rakennusten ongelmat liittyvät usein vetoon tai ilmanvaihdon riittämättömyyteen. Myös kosteusvauriot ja lämpöolot aiheuttavat ongelmia. On päivänselvää, että esim. oppilaiden ja opettajien tulee työskennellä turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä, mutta entä kun laajoissakaan tutkimuksessa ei löydy epäpuhtauksia, vaikka jonkun fysiikka reagoi? Sisäilmaongelmien ja rakentamisen kanssa toimivien ammattilaisten mukaan kannattaa tehdä mittauksia myös kotona. Hiukkasia, mikrobeja, pölypunkkeja ym. voi löytyä myös esim. patjasta tai tyynystä, eikä vain seinistä. Arvion siitä, syntyykö oireet työpaikalla voi tehdä ainoastaan terveyshuollon ammattilaiset.

Ennen koulujen yhteydessä asui talonmiehiä. He korjailivat ja kunnostivat rakennuksia ja säätivät mm. ilmastointilaitteita sekä pitivät kakarat kurissa. Nykyään huoltotoimet on ulkoistettu. Kunnan ns. sisäisien palveluntuottajien palvelualttiudessa on usein toivomista ja hinnoittelu perustuu siihen, paljonko organisaation ylläpito maksaa, ei siihen mitä ”asiakas” tarvitsee.

Talon ostajana on vaikea löytää kaikki piilevät ongelmat ja niistä myöhemmin käräjöinti myyjän kanssa harmillista. Suomalaiset arvostavat kovinkin erilaisia asumismuotoja. Omakotitalo järven rannassa ei ole enää kaikkien unelma. Yhä useampi haluaa asua kaupungin sykkeessä helppohoitoisesti kerrostalossa. Savo-Karjalan kaupungeissa löytyy kaikille sopivia vaihtoehtoja. Myös kesämökkimaisemat järven rantoineen löytyvät jokaiselle. Kuopio on Suomen suurin kesämökkikunta yli 10 000 kesämökillään. 30 suurimman mökkikunnan joukossa on myös Joensuu.

Suomen talvi on kylmä. Rakennuttajien ja rakentajien ammattitaito ja moraali ovat yleensä kunnossa ja materiaalit ja rakenteet pääsääntöisesti sitä mitä suunnitelmiin on piirretty. Sen sijaan rakennusvalvonnassa julkisella sektorilla on usein puutteita. Yhdessä on tehtävä työtä, että voimme kaikki elää ja hengittää turvallisesti ja terveellisesti niin ulkona kuin sisälläkin.

Timo

Ruotsin kielestä

Ruotsilla ja Suomella on poikkeuksellinen suhde. Se sisältää kilvoittelua ja kateuttakin, mutta myös kulttuurillista yhteenkuuluvuutta ja sympatiaa. Urheilussakin Ruotsi on rakas vihollinen.

Suomi päätyi Pähkinäsaaren rauhassa v 1323 Ruotsin kuningaskunnalle ja katolisen kirkon vaikutuspiirin, joskin osa Karjalaa joutui Novgorodin ja ortodoksisen uskon valtapiiriin. Ruotsin valtaa kesti aina vuoteen 1809 asti – tosin Kalmarin unionin aikana hallitsijana oli Tanskan ja Norjan kuningatar Margareta I. Kuningas Kustaa Vaasa irrotti Ruotsin (ja Suomen) unionista ja siitä tuli perinnöllinen kuningaskunta. Suurvalta-aikana Kustaa II Aadolfin johdolla Suomi jaettiin lääneihin ja Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen ylipisto. Kustavilainen aika päättyi Suomen sotaan, jonka seurauksena Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi v. 1809. Itsenäiseksi Suomen senaatti julisti maamme Venäjän vallankumouksen jälkeen v. 1917.

Ruotsi on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Se on toiseksi tärkein vientimaamme Saksan jälkeen yli 10 % osuudellaan ja kolmanneksi suurin tuontimaamme. Kauppa Ruotsin kanssa on monipuolista. Öljyjalosteiden, teollisuuden koneiden ja laitteiden ja metallien vienti on ollut kasvussa. Tuonnin kasvuryhmiä ovat sähkövirta, henkilöautot, teollisuuden koneet ja laitteet sekä malmit ja rikasteet.

Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto tekevät virallista yhteistyötä mm. kulttuurin, koulutuksen, ympäristön, lasten ja nuorten parissa. Myös informaatioteknologia ja talous- ja elinkeinoelämä ovat yhteistyön piirissä. Pohjoismaista yhteistyötä on myös ulko- ja puolustuspolitiikan, liikenteen ja viestinnän alalla. Kansalaisjärjestö Pohjola-Nordenin slogan on: kehitämme Suomea osana Pohjolaa. Savo-Karjalassa suurimmat yhdistykset ovat Linköpingin ystävyyskaupungissa Joensuussa ja Jönköpingin ystävyyskaupungissa Kuopiossa.

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen on joskus lausunut, että niin tärkeä kuin laaja kielitaito onkin, niin tätäkin tärkeämpää on kyky ajatella edes yhdellä kielellä. Kielitaito on joka tapauksessa kovaa valuuttaa työelämässä. Sen avulla myös vieraat kulttuurit ja tavat ajatella aukeavat helpommin. Ruotsia, toista virallista kieltämme, puhuu n. 5 % suomalaisista. Ruotsin kielen asemasta määrätään perustuslaissa ja kielilaissa. Etenkin Itä-Suomessa sanotaan, että ruotsia ei koskaan tarvitse missään. Tohmajärven kunta jopa anoi v.2007 lupaa venäjän kielen opettamiseen ns. B-kielenä ruotsin kielen sijaan. Hanke kaatui tuolloin opetusministeriössä. Uuden kielilain myötä 5-luokkalaisille on tarjottu mahdollisuutta vaihtaa ruotsi toiseen kieleen 6-luokalla. Kokonaisuudessaan oppilaiden innostus on ollut vähäistä.

1990-luvulla syntyi nimitys ”pakkoruotsi”. Monet kielenopettajat kannattavat vapaaehtoisuutta, sillä kieliopinnot sujuvat parhaiten motivoituneena. Vastuu omasta elämästä antaa jokaiselle vapauden tehdä valintoja, mutta ruotsin ja muiden kielten opiskelu lisää mahdollisuuksia menestyä myös Savo-Karjalassa, tänker jag.

Queen ja rokkinostalgiaa

Viime vuoden kohutuimpia elokuvia oli Bohemian Rhapsody. Se kertoo brittiläisestä rock-yhtye Queenistä. Kriitikot eivät leffaa kehuneet, mutta yleisö ympäri maailman rakasti sitä. Keskiöissä ovat yhtyeen musiikki ja laulaja Freddie Mercury, jonka kynästä on leffan nimikappaleen lisäksi syntynyt mm. urheilussakin tuttu We Are the Champions. Brexitin umpikujaan itsensä ajaneet kansallismieliset britit mielellään unohtavat, että Mercury oli alun perin Afrikan itärannikolla Sansibarin sulttaanikunnassa syntynyt maahanmuuttaja Farrokh Bulsara. Myöskään yhtyeen keulakuvan homoseksuaalisuutta ei saarivaltiossa haluta juurikaan muistella.

Queen perustettiin jo vuonna 1970. Sen musiikkiin vaikutti mm. Led Zeppelin ja Black Sabbath sekä lauluharmonioihin historian merkittävin pop-ryhmä the Beatles, joka oli mullistanut koko musiikkibisneksen jo 1960-luvulla. Beatlesin hajottuakin etenkin John Lennonin ja Paul McCartneyn merkitys on ollut merkittävä. Lennonin taival päättyi fanin murhaaviin luoteihin v 1980 mutta Sir Paul jatkaa musiikin parissa ja hän on konsertoinut pari kertaa Helsingissäkin.

Joensuun Sgt Pepper eli Arto Pippuri soitti nuorena musiikinopettajana koulussa myös pop-musiikkia. Tunneilla soi Beatlesin lisäksi mm. Simon & Garfunkel. Kaupunginvaltuutettu Pippuri on sittemmin mm. laulattanut ihmisiä ja ollut mukana kehittämässä Ilovaarirockia Grand Old Rockersin kanssa.

Vielä 1970-luvun lopulla äänilevyjä piti tilata Englannista, koska tarjonta Suomessa oli olematonta. Tilauslistalleni teininä päätyivät mm. Uriah Heep, Deep Purple, Led Zeppelin, Moody Blues ja Yes. Ensimmäinen levyosasto Joensuussa perustettiin Hallmanin tavarataloon ja sitä hoitamaan palkattiin musiikkivaikuttaja Alpo Kettunen.

Netti on syönyt levybisnestä ja artistit ovat palanneet kiertueille, mutta vielä 1980-luvun lähestyessä pop-konsertit olivat harvinaisia. Suomalaisista bändeistä maakuntiin asti ehtivät mm. Hullujussi ja Wigwam sekä Pepe & Paradise. Hurriganesin ja Baddingin jälkeen 80-luvulla suomalainen rock löi itsensä isosti läpi mm. Juicen, Eppu Normaalin ja joensuulaisen Hassisen Koneen kappaleiden tahdissa.

Suomirock oli mukana kun Baltian maat vapautuivat 90-luvun alussa. Tallinnassa naapurimaiden – Neuvostoliiton ja Suomen – kansojen nuorison ystävyyden ja rauhan nimissä soittivat Viron nuorison vapauden kaipuuta vahvistaen mm. Peer Gunt ja Sielun Veljet. Liettuassa Leninin patsaiden kaatuessa paikalliset rokkarit lauloivat vapaudesta ja konserteissa liehuivat kielletyt Liettuan liput punalippujen sijaan. Musiikki ei tunne rajoja – se vapauttaa.

Rajat ovat murtuneet monessa mielessä. Vaihto-oppilaana Detroitin Cobo Arenalla koetut Van Halen, Journey ja Foreigner ovat saaneet jatkoa, kun nykyään myös Suomessa esiintyy Stingin ja Springsteenin kaltaisia tähtiä. Ensi kesänä Kuopiorockissa lavalle nousee mm Offspring. Joensuun Ilosaarirockissa esiintyy joka kesä tulevaisuuden – ja Ilovaarirockissa menneisyyden – suurnimiä. Volyymit kaakossa, valot päällä ja mielet avoinna kohti uusi vaikutteita. Vapaus on arvokas asia.

God Save the Queen.

Timo

Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.

Ohtaansalmen sillalla

Ohtaansalmi erottaa kaksi maakuntaa: Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon. Ne kuuluvat samaan vaalipiiriin, mutta Ohtaansalmi edustaa monille henkistä vahvaa muuria, josta Donald Trumpkin olisi ylpeä. Ohtaansalmen silta tai pikemminkin sillat sijaitsevat Tuusniemen ja Outokummun rajalla. Nykyinen v.1996 rakennettu silta on Suomen pisin laattapalkkijännesilta (96 metriä).

Hallinnollisesti maakunnat kuuluvat Itä-Suomen lääniin, joka syntyi vuoden 1997 lääniuudistuksessa. Etenkin Pohjois-Karjalassa oman läänin menetys koettiin raskaana takaiskuna. Historiassa Pohjois-Karjala oli osa Kuopion lääniä vuoteen 1960 asti, jolloin läänin itäosat erotettiin omaksi läänikseen ja sen pääkaupungiksi tuli Joensuu. Perustetun läänin maaherraksi nimitettiin tuolloin 10 vuotta (1950-1960) Kuopion läänin maaherrana toiminut Lauri Riikonen. Kuopion läänin historia alkaa jo vuodesta 1831. Iisalmessa ja Lapinlahdella vaikuttanut ja ministeriksikin yltänyt keskustalainen Olavi Martikainen (1993-97) oli viimeisin Savon läänin maaherra.

Savo ja Karjala ovat vuosien mittaan kilvoitelleet monessa. Urheilun osalta Kuopion johdolla Savo on edellä jalkapallossa, lentopallossa ja jääkiekossa mutta Karjala/Joensuu koripallossa ja pesäpallossa. Urheilussa kilpailu on hyvästä, mutta edunvalvonnassa ei. Maakuntaliittojen ja keskuskaupunkien tuleekin tiivistää yhteistyötään ja sovittaa maakunnalliset tavoitteet yhteisiksi.

Myös mediapelissä etupiirijako on selkeä. Painetuissa sanomalehdissä Karjalainen hallitsee Pohjois-Karjalaa ja Savon Sanomat Pohjois-Savoa. YLE pitää Joensuussa ja Kuopiossa aluetoimituksiaan. Myös valtakunnalliset uutiskanavat kuten Verkkouutiset ja HS tavoittavat kasvavassa määrin lukijoita netissä. Kaupan toimialalla Osuuskaupat PeeÄssä ja PKO omaavat kumpikin alueellaan merkittävästi vaikutusvaltaa ylläpitäessään laajaa myymälä- ja palveluverkkoa.

Yhteistyön paras esimerkki on Itä-Suomen yliopisto, joka ainakin hallinnollisesti on yhtä. Kuopiossa on n. 7000 opiskelijaa ja Joensuu lähes 8000. Kampukset elävät kuitenkin ymmärrettävästi monilta osin omaa elämäänsä. Kumpaakin kampusta tulee määrätietoisesti kehittää ja opiskelijamääriä kasvattaa nykyisestään.

Ammattikorkeakouluja ja toisen asteen ammatillista koulutusta ylläpidetään molemmissa maakunnissa. Keskuskaupunkien vetovoima on kova ja koulutus on keskittymässä isoimpiin taajamiin väestön hakeutuessa Savo-Karjalassakin kaupunkeihin.

Sote- ja maakuntauudistus on nykyisen eduskunnan viimeisiä ponnistuksia. Monet ovat jo hanketta kuoppaamassa. Maakuntahallinnon kaatuminen ei sinänsä haittaa, mutta se johtaa tilanteeseen, jossa määrällisesti ja laadullisesti riittävien terveyspalvelujen turvaamiseksi joudutaan etsimään maakunnissakin uusia ratkaisuja. Jo tähän mennessä tehtyjen uudistusten jälkeen nykyiset maakunnalliset kuntayhtymät tulevat kyllä haasteista selviämään.

Maakuntien elinvoiman turvaamiseksi on yhteistyössä kehitettävä alueita tasaveroisesti kahden kaupungin taktiikkaa painottaen. Yhdessä saamme enemmän. Molemmin puolin Ohtaansalmen siltaa.

Netti

Tuli oli aikoinaan ihmisten palvonnan kohde. Sen hallintaan ottaminen on historiassa eräs ihmisen merkittävimmistä kehitysaskeleista.

Internet eli netti on loputtomien aliverkkojen ja palvelimien muodostama maailmanlaajuinen tietoliikenneverkko. Sana ”internet” tarkoittaakin ”verkkojen välinen”. Internetin kautta voi tavoittaa nopeasti satoja miljoonia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Verkosta löytyy uutisia, viihdettä, ohjelmia, kuvia, videoita ja musiikkia sekä rajattomasti erilaista tietoa. Verkossa voi myös käydä kauppaa, tehdä ostoksia, suorittaa varauksia ja hoitaa pankkiasioita jne. Kukin voi perustaa nettiin omia sivustojaan ja julkaista nämä koko maailman nähtäväksi. Verkossa voi myös levittää väärää tietoa, huudella puskista, sulkeutua omaan kuplaansa ja möyhytä tolkuttomasti tai huijata ihmisiä tekaistuilla profiileilla.

1980-luvulla kotitietokoneista alkanut digitalisaatio tarkoittaa digitaalisen tietotekniikan yleistymistä arkielämän toiminnoissa. Tämä on poistanut myös erilaisia rajoituksia kansalaisten vuorovaikutuksesta yhteiskunnan kanssa. Digitalisaatio muovaa myös suomalaista yhteiskuntaa uusiksi. Se auttaa meitä löytämään uusia liiketoimintamalleja yrityselämään, mutta myös entistä toimivampia ja joustavampia tapoja tuottaa palveluita. Digitalisaation ansiosta kansalaiset päätyvät julkisten palveluiden keskiöön ja esim. seniorien elämää voidaan tukea älykkäillä terveyspalveluilla, lasten oppiminen voi osaltaan tapahtua virtuaaliympäristöissä ja julkista liikennettä pystytään hyödyntämään kaikki toimijat yhdistäen. Meillä on erilaisia tarpeita elämämme eri vaiheissa. Parhaimmillaan digitalisaatio auttaa meitä läpi elämän.

Suomi on lähellä maailman kärkeä julkisissa sähköisissä palveluissa. Suomalaisilla on tutkimusten mukaan EU-maiden paras digiosaaminen. Kehitystä on ainakin yritettävä viedä eteenpäin kansalaisista lähtien. Digi arkeen -neuvottelukunta toimii yhteistyö- ja vuoropuhelukanavana kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja julkisten palveluiden digitalisoinnista vastaavan valtiovarainministeriön välillä. Tarkoitus on kuulla käyttäjiä, kansalaisia, kun palveluita kehitetään.
Sattuvasti neuvottelukunnan puheenjohtaja on Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä. Mikään teknologia ei korvaa ihmistä. Tarvitsemme toinen toisiamme, vuorovaikutusta, välittämistä, huolenpitoa, läheisyyttä ja rakkautta.

Diginatiivilla tarkoitetaan nuorta, joka on aloittanut tietotekniikan käytön jo lapsuusiässä. Tästä seuraa se, ettei arkaile kokeilla ja käyttää uusia sovelluksia, appeja, koska on tottunut digitäyteiseen elämään. Nuoret löytävätkin netistä tietoja niin viihteestä ja urheilusta kuin historiasta ja maantieteestäkin ja oppivat pelatessaan englannin kieltä. Lukutaidon huonontuessa sekä selkä- ja silmävaivojen lisääntyessä on pakko olla kuitenkin myös huolissaan, kun nuoriso liimaantuu puhelimiinsa, padeihinsä ja peliruuduilleen muun maailman ympäriltään pois sulkien. Vanha sananparsi sanoo: ”Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.” Sama pätee nettiin.

Mansikkaa

Kevään ensimmäiset merkit vievät auringon valon myötä ajatukset jo kesään: järvi ja sauna, torikahviot, herneet ja marjat. Mansikka on kevyt herkku, jossa on appelsiinia enemmän c-vitamiinia ja liukenevia kuituja edistämään aineenvaihduntaa. Mansikka on hyvä luomulääke nesteenpoistajaksi sekä foolihapponsa ansioista myös vatsalle ystävällinen.

Suonenjoki markkinoi itseään Suomen herkullisimpana kuntana ja mansikkakaupunkina. Heinäkuun toisena viikonloppuna siellä järjestetään myös Suomen vanhimpiin kuuluvat kesäjuhlat eli Mansikkakarnevaalit. Pohjois-Karjalassakin on ahkeria marjanviljelijöitä Kiihtelysvaarasta Kesälahteen ja maakunnan mansikoita on tarjolla kesäisin toreilla Etelä-Suomessakin.

Maanviljely on muuttunut historiassa merkittävästi fossiilisten polttoaineiden, uusien jalostusmenetelmien ja lannoitteiden ansioista. Maapallon peltopinta-ala on 2000- luvulla kääntynyt laskuun samaan aikaan kun maailman väestö kasvaa reilulla 80 miljoonalla ihmisellä vuosittain. Arvioiden mukaan v. 2030 tarvitsemme 30 % enemmän vettä, 45 % enemmän energiaa ja 50 % enemmän ruokaa. Naudan lihan tuotanto on maailmassa tuplaantunut ja vehnän tuotanto kasvanut yli kolmenkertaiseksi viimeisen 50 vuoden aikana. Joidenkin laskelmien mukaan lähes 15 % kasvihuonepäästöistä, joita ihmisen toiminta aiheuttaa tulee lihantuotannosta. Nämä ennusteet, maapallon lämpeneminen ja muut ympäristöhaasteet johtavat siihen, että ruokatottumusten lisäksi myös ruuantuotantomenetelmien on uudistuttava.

Marjat ovat vain pieni osa Suomen maataloutta. Viljan lisäksi tuotetaan myös esim. öljykasveja sekä etenkin maitoa, mutta myös mm. naudan-, sian- ja brolerinlihaa sekä kananmunia. Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa ja koko Suomi onkin luokiteltu maataloudelle epäsuotuisaksi alueeksi EU:ssa. Huonoja olosuhteita korvataan EU:n luonnonhaittakorvauksella. Sen tarkoitus on turvata maataloustuotanto ja elinvoimainen maaseutu. Tämä tavoite on tärkeä, samoin se, että takaamme omalla elintarviketuotannollamme kriisitilanteiden huoltovarmuuden.

Perustuotantotilat ovat vähentyneet 2000-luvulla Suomessa lähes 40 % ja monialaiset tilatkin noin neljänneksen. Kovin pudotusvauhti on ollut Itä-Suomessa. Tilojen keskikoko on samaan aikaan kasvanut parantaen hieman kannattavuusmahdollisuuksia. Maatalous- ja elintarviketeollisuus työllistää n. 340 000 suomalaisista. Pohjois-Savossa työssäkäyvistä reilu 8 % ja Pohjois-Karjalassa hieman vähemmän on alalla. Kotimaista ja lähiruokaa syömällä takaamme näiden työpaikkojen säilyvän jatkossakin. Maatalouden tulojen nostamiseksi on varmistettava, ettei alalle tule uusia menolisäyksiä tai veronkiristyksiä valtion päätöksillä.

Suomalainen ruoka tulee maalta maanviljelijöiden ja maataloustuottajien työn tuloksena. Kotimaisen ruuan laatu ja kilpailukyky ovat tärkeitä myös maatalouden globaalien muutosten keskellä. Vaikka uusi teknologia valtaakin vähitellen tilaa, voimme iloita edelleen vesivarannostamme sekä puhtaasta maaperästämme. Ruoka-aineisiin jää oma arominsa myös valoisan kesämme vuoksi. Maukkaita mansikoita odotellessa.