blogit | arkisto

Pohjois-Karjalan asukkaiden oikeuksista pidettävä huolta

Sote-uudistuksen tavoite on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyshuollon sekä pelastustoimen palvelut. Tästä kaikki puolueet ja ehdokkaat ovat yhtä mieltä.

Tavoitteena oleva yhdenvertaisuus vaatii yhdenvertaiset resurssit.  Aiemmin kunnat rahoittivat sote-palvelut, nyt rahoitusvastuu siirtyy kokonaan valtiolle. Valtio antaa hyvinvointialueelle rahapotin, jolla alueen palvelut on järjestettävä. Rahajaon taustalla on asiantuntijoiden laatima malli, jossa asukasluvun lisäksi huomioidaan tarvekerroin, jonka suuruuteen vaikuttavat alueelliset erot etenkin asukkaiden sairastavuudessa mutta myös mm. tulo- ja koulutustasossa, asumismuodossa jne. Näin ne alueet, joissa ihmiset sairastavat enemmän, saavat suhteellisesti enemmän rahaa. Tähän tarvevakiointiin perustuvat hyvinvointialueiden rahoituslaskelmat.

Köyhän Pohjois-Karjalan kannalta tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia. Rahoituksessa on kuitenkin sisällään merkittävä epäoikeudenmukaisuus: Pohjois-Karjala ei saa em. tarvevakioitua asukaskohtaista rahoitusta, vaan sitä leikataan pysyvästi toistaiseksi. Ensimmäisen vuoden vaje on jopa 60 miljoonaa! Pohjois-Karjalassa rahoitus on siirtymäkauden jälkeenkin pysyvästi alimitoitettu n. 25 miljoonaa euroa vuodessa tarvevakioitua pienemmäksi. Meidän on siis järjestettävä yhdenvertaiset palvelut vähemmällä rahalla = vähemmällä henkilökunnalla kuin muualla Suomessa. Tätä ei voi hyväksyä! On käsittämätöntä, että alueemme kansanedustajat eivät ole asiaan puuttuneet.

Hallituspuolueet ovat suunnitelleet hyvinvointialueille myös uutta verotuksen tasoa, maakuntaveroa.
Maakuntavero murentaisi lisää yhdenvertaisuutta, sillä maalaisjärjellä ajatellen on selvää, että maan köyhemmiltä alueilta ei ole mahdollista kerätä yhtä paljon verotuloja kuin maan vauraimmilta alueilta. Rahoituksen eriytyminen johtaa palveluiden eriytymiseen.  Lisäksi maalaisjärki sanoo, että jos valtion ja kunnan lisäksi myös valtion väliportaan hallinto verottaa kansalaisia ja yrityksiä, niin jokaisen työssäkäyvän ja eläkeläisen verotus kiristyy entisestään.

Tehokas, nopea ja vaikuttava toiminta on taloudellista myös terveydenhoidossa ja sosiaalipalveluissa. SiunSoten osaava henkilökunta on näyttänyt pystyvänsä pienilläkin resursseilla vaikuttavaan ja hyvää hoitoon. Nyt on huolehdittava siitä, että saamme oikeudenmukaiset voimavarat sote-palveluiden järjestämiseen. Tämä on jokaisen Pohjois-Karjalan tulevaisuudesta huolta kantavan toimijan tärkein tehtävä.

Hyvinvointialueet syntyvät

Maassamme käydään aluevaalit tammikuun 23. päivänä.  Silloin valitaan 21 yhteen maakuntaan aluevaltuustojen jäsenet.  Pohjois-Karjalassa aluevaltuutettuja tulee olemaan 59 henkilöä.
Ehdolla on kaikki maakunnan kansanedustajat, melkein kaikki kunnanvaltuutetut ja monia muita.

Myös minä olen ehdolla. Miksi?

Olen ollut mukana maakunnan politiikassa reilun 30 vuotta. Matkan varrella maakunta on muuttunut monin tavoin. Väestö on ikääntynyt ja keskittynyt Joensuun seudulle. Metsäsektori on pysynyt vahvana työllistäjänä ja myös metalliteollisuus on menestynyt. Rinnalle on noussut myös uutta osaamista alueen IT-osaajien myötä. Julkinen sektori on kuitenkin määrällisesti ylivoimaisesti suurin työllistäjä. SiunSotessa on jo yksinään n 7300 työntekijää. Sosiaali- ja terveysmenot ovat olleet kuntien menoista reilusta 50 %:sta aina 65 %:iin saakka. Kyse onkin erittäin tärkeistä julkisen vallan järjestämistä palveluista.

Valtion keskeinen tehtävä on taata ihmisten turvallisuus. Ihmisen on saatava apua hädän hetkellä. Pelastustoimi on oltava organisoituna niin, että pelastajat ehtivät paikalle nopeasti ilman turhaa viivettä, sairaan tai onnettomuuteen joutuneen on saatava oikeaa hoitoa oikeaan aikaan ja ihmisten ylipäänsä apua ja tukea erilaisissa vaikeuksissa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.  Näistä asioista ei ole poliittisesti minkäänlaista erimielisyyttä. Jokainen ymmärtää jo maalaisjärjellä näiden ydinpalvelujen tarpeen.

Palomies, pelastaja, palomies, lääkäri tai hoitaja ei tarvitse poliittista tai hallinnollista ohjausta päivittäisessä työssään. Ammattityö on aina syytä jättää ammattilaisille. Näiden ammattilaisten työ vaatii kuitenkin ympärilleen tukitoimia ja myös tehokkaan hallinnon. Tarvitaan palkanmaksua, kirjanpitoa, koulutusta, vuoro- ja lomasuunnittelua, edunvalvontaa, tarvikkeiden ostoja, laskutusta, ruokahuoltoa, tilojen ja laitteiden ylläpitoa jne. Näistä asioista jonkun pitää päättää. Olen ollut erilaisten valtakunnallisten, maakunnallisten, kaupungin ja yksityis- ja kolmannen sektorin organisaatioiden johtotehtävissä kymmeniä vuosia ja vastannut hallinto-, talous- ja henkilöstöasioista niin työntekijänä kuin luottamushenkilöjohtajanakin.  Olen ehdolla, koska haluan varmistaa, että hallinto on kevyttä, joustavaa ja tehokasta, ja organisaation toiminta ja johtaminen mutkatonta ja sujuvaa.

Pohjois-Karjala on edelläkävijä sote-uudistuksen näkökulmasta. Me kokosimme kuntien sote-palvelut yhteen jo vuonna 2017 vapaaehtoisesti kuntien yhteisellä päätöksellä ja syntyi SiunSote. Nyt valtiovalta on päättänyt ottaa vastatakseen nämä palvelut. Samalla kuntien tehtävät ja rooli julkisen vallan käyttäjinä pienenee merkittävästi.  Olisi helppo ajatella, että Pohjois-Karjalassa hyvinvointialue on valmis, kun vain muutetaan SiunSoten nimeksi hyvinvointialue. Pitkälle näin onkin, mutta muutos on myös mahdollisuus ottaa uusi alku ja tehdä hyvästä parempaa. Viranhaltijat ja työntekijät siirtyvät lain mukaan kaikki vanhoina työntekijöinä uuteen organisaatioon. Titteleitä ja tehtävänkuvia voidaan tarkentaa, mutta entisin voimin tähdätään myös tulevaisuuteen.

Päätöksentekoon tarvitaan lisää osallistamista. Tätä edellyttää jo lakikin. Vanhus-, nuoriso- ja vammaisneuvosto tulevat asiantuntijaeliminä mukaan, mutta myös varsinaiseen päätöksentekoon tarvitaan valtuuston ja hallituksen lisäksi lautakuntia, joilla on todellista päätösvaltaa. Samalla tulee valmisteluun osallistaa henkilökuntaa aiempaa enemmän. Tämä kaikki lisää avoimuutta ja varmistaa erilaistenkin näkemysten huomioon ottamisen päätöksenteossa. Palveluiden integraation varmistamiseksi pitää kuitenkin aluehallituksella ja toimivalla johdolla olla välineet isossa organisaatiossa helposti tapahtuvan osaoptimoinnin torjumiseksi. Palvelukokonaisuus ja -ketjujen pitää olla eheät ja eri toimintojen tuettava toisiaan. Olen ehdolla, koska haluan varmistaa kokonaisuuden toiminnan, mutta myös ammattilaisten ja toisaalta kansalaisten aidon osallisuuden.

Historian kautta katsoen nyt tehtävä uudistus on huono, sillä kuntasektori on pystynyt aina tuottamaan palvelut tehokkaammin ja vaikuttavammin kuin valtio. Pohjois-Karjalan kannalta muutoksessa on kuitenkin hyvääkin. Rahoitus lisääntyy valtion ottaessa vastuun rahoituksesta köyhän maakuntamme kuntien sijaan. Rahoituksessa on kuitenkin sisällään merkittävä epäoikeudenmukaisuus: Pohjois-Karjala ei saa samaa ns. tarvevakioitua asukaskohtaista rahoitusta, jonka kaikki muut hyvinvointialueet saavat. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen rahoitusta leikataan pysyvästi n. 25 miljoonaa vuositasolla, ensimmäisinä vuosina jopa enemmän. Tässä maakunnan edunvalvonta ja alueen kansanedustajat eivät ole onnistuneet. Periksi ei pidä antaa, vaan on taisteltava tämän epäoikeudenmukaisuuden poistamiseksi. Olen ehdolla, jotta maakuntaan saadaan oikeudenmukaiset voimavarat sote-palveluiden järjestämiseen.

Hyvinvointialueille vasemmistopuolueet ovat suunnitelleet uutta verotuksen tasoa, maakuntaveroa.
Uudistuksen tavoitteena on taata tasapuoliset sote-palvelut jokaiselle suomalaiselle. Valtio on ottanut tämän tehtävän ja tehtävän rahoittamisen itselleen. Maakuntavero murentaisi yhdenvertaisuutta, sillä on selvää, että maan köyhemmiltä alueilta ei ole mahdollista kerätä yhtä paljon verotuloja kuin maan vauraimmilta alueilta. Rahoituksen eriytyminen johtaa palveluiden eriytymiseen.  Lisäksi jo maalaisjärkikin sanoo, että jos valtion ja kunnan lisäksi myös valtion väliportaan hallinto verottaa kansalaisia ja yrityksiä, niin jokaisen työssäkäyvän ja eläkeläisen verotus kiristyy entisestään. Olen ehdolla, jotta maakuntaveroa ei oteta käyttöön.

Valtio antaa hyvinvointialueelle tietyn potin rahaa ja sillä on alueella palvelut järjestettävä. Tehokas, nopea ja vaikuttava toiminta on taloudellista myös terveydenhoidossa ja sosiaalipalveluissa. Taloudellisuus turvaa palvelut myös tulevaisuudessa. Olen ehdolla, että rahat riittäisivät tulevillekin sukupolville.

Olen ehdolla myös sen vuoksi, että haluan taata jokaiselle tarvitsevalle pääsyn sote-palveluihin, eivätkä juutu jonoihin. Tämä onnistuu parhaiten monituottajamallilla, jossa yritykset ja kolmas sektori toimivat julkisen sektorin, hyvinvointialueen, rinnalla kumppaneina ja tasavertaisina palveluiden tuottajina täydentäen julkista palvelutuotantoa. Ihmiselle on tärkeintä, että saa apua ja hoitoa, kun sitä tarvitsee. Toissijaista on se, kuka palvelun tuottaa.

Olen ehdolla koska uskon pystyväni auttamaan pelastus- ja hoito- ja sosiaalityön ammattilaisia menestymään ja jaksamaan työssään paremmin muokkaamalla työntekemisen ja sen tukirakenteet kannustaviksi ja joustaviksi. Hyvinvoivat ammattilaiset takaavat hyvinvoinnin myös asukkaille.
Numeroni on 303.

Maakuntahallintoa pukkaa.

Maakuntahallintoa pukkaa. Eduskunta päätti äänestäen siunata Krista Kiurun johdolla valmistellun uudistuksen.
Hyvä asia, että asiassa lopulta syntyi päätös. Valitettavasti vain varsin huono.
Tämä maakuntamalli ei paranna ihmisten hoitoonpääsyä eikä hillitse sote-kustannusten nopeaa kasvua. Malli myös romuttaa kaupunkien ja kuntien talouden, kun puolet kuntien tuloista siirtyy perustettaville hyvinvointialueille, mutta velat jäävät pääosin kuntien vastuulle. Kuntatalouden romuttuminen tulee johtamaan säästöpaineisiin mm. koulutuksesta, kulttuurista ja kuntien elinvoimaa vahvistavista investoinneista. Valitettavasti.
Kokoomus olisi halunnut keskittyä palveluiden uudistamiseen – ilman ylimääräistä maakuntahallintoa ja maakuntaveroa. Me olisimme panostaneet hoitoonpääsyn nopeuttamiseen sekä ihmisten valinnanvapauden lisäämiseen ja keskittyneet sote-ammattilaisten osaamisen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus uudistuu samalla. Se on hyvä asia. Nykyisen SiunSoten alueella rahoitustilanne paranee. Tosin Pohjois-Karjala ei saa jatkossakaan sitä tarvevakioitua rahoitusosuutta joka meille kuuluu.
Edunvalvonnassa siis työtä riittää ja korjattavaa jää paljon.
Seuraavaksi siis kohti aluevaaleja. 😐

Hyvinvointia asukkaille

Joensuu on hyvä kaupunki elää. Kaupungin tärkein tehtävä on huolehtia asukkaidensa hyvinvoinnista.
Hyvinvoinnin jakaminen on mukavaa. Sen mitoittaminen voimavaroihin on haastavampaa. Pitäisikin keskittyä siihen, kuinka jaettavaa kasvaa. Se kasvaa kun alueen yritykset menestyvät ja työllistävät ihmisiä. Kun ihmiset ponnistelevat kartuttaakseen omaa hyvinvointiaan, he samalla maksavat veroja, joilla palvelut ylläpidetään, ja toisaalta kuluttaessaan lisäävät toimeliaisuutta ja elinvoimaa kaupunkiin.

Parhaat päätökset syntyvät eri tahoja ja intressiryhmiä kuunnelleen ja päättäjien yhteistyöllä. Niitäkin on kaupungissamme tehty paljon. Pari esimerkkiä.

1.Siun Sote on hieno osoitus kuntayhteistyöstä

Maakunnallinen toimija tarvitaan turvaamaan palvelut myös kaupunkikeskustan ulkopuolella, vähäväkisissä ja taloudelliselta asemaltaan heikommissa kunnissa. Kuntayhteistyön vahvan tahtotilan ansiosta Joensuun kaupungin johdolla on luotu esimerkki koko maalle, kuinka hallinnollisesti tulee organisoida terveydenhuolto vapaaehtoisesti nykyisen lainsäädännön pohjalta kuntien yhteistyön pohjalta.

2. Aseman seudun uudistus tekee aseman alueesta modernin ja toimivan.

Kaupungin kriittisiä menestystekijöitä on saavutettavuus. Tarvitaan sujuvat ja monipuoliset liikenneyhteydet. Syväsataman ja väylien jatkuva kehittäminen on auttanut yrityksiä alueella menestymään. Nopeat Itäradat ovat kaukainen haave, mutta onnistuneesti on saatu Joensuun aseman uudistus liikkeelle. Työ on vielä kesken, mutta hankkeen tavoitteena on toimiva matkailukeskus aivan kaupungin ytimessä.

3. Mehtimäen urheilupuisto

Kaupunkiin kuuluvat tapahtumat ja tohina.  Ilosaarirockin lisäksi Joensuun on maineikas urheilukaupunki. Joensuun Areenan ympärille on rakennettu hieno urheilupuistokokonaisuus.  Harrastajien lisäksi alue palvelee mm. Joensuun Mailan ja Joensuun Katajan huikeita menestystarinoita, joille on luotu poikkeuksellisella yritysmaailman tuella upeat puitteet jatkuvaan menestykseen valtakunnan kärjessä.

Xylitol

Suomessa on aina keksitty asioita. Xylitoli ei ole suomalainen keksintö mutta sen tutkimuksessa ja hyödyntämisessä suomalaisilla on ollut merkittävä rooli. Ksylitolia eli koivusokeria käytetään vähäkalorisena makeutusaineena. Se ehkäisee hampaiden reikiintymistä, sillä reikiintymistä aiheuttavat bakteerit eivät voi käyttää sitä ravintonaan, vaan ksylitoli estää näiden bakteerien toimintaa. Hammaslääkäriliiton mukaan ksylitoli myös vähentää bakteeriplakin määrä ja sen tarttumista hampaan pintaan.

Saksalaiset tutkijat eristivät 1800-luvun lopussa pyökistä uuden aineen, jota he kutsuivat xylitiksi. Samoihin aikoihin myös Ranskassa eristettiin vehnän ja kauran oljista ainetta, joka sai nimen ksylitoli.  Suomessa hammaslääketieteelliset tutkimukset Turun yliopistossa alkoivat v 1970. Ksylitolin käytön makeutusaineena huomattiin vähentävän reikiintymistä ja karieksen syntyä. 1975 saatiin markkinoille ensimmäiset xylitolpurukumit ja vuonna 1990 ensimmäiset ksylitolilla makeutetut pastillit. Terveyttä edistävien vaikutusten vuoksi ksylitolituotteet vapautettiin makeisverosta Suomessa vuonna 1995.

Verotuksella voidaan ohjata kulutusta terveydelliseen suuntaan. Verotuksella voidaan ohjata myös kuluttajan valintoja ympäristöystävällisemmiksi. Elämälle vieraat lihavero, munavero tai maitovero eivät kuitenkaan kerää yhdeltäkään maalaisjärjellä ajattelevalta hurraa -huutoja. Lehmä ei ole tänä päivänäkään rikollinen vaan suomalaisen maatalouden luotettava toimija. Metsä on paitsi hiilinielun tae, myös suomalaisen taloudellisen hyvinvoinnin selkäranka. Metsistämme olemme aina osanneet huolehtia ja hakata puuta kohtuudella metsien monimuotoisuudesta huolehtien.

Suomessa polttomoottoreista luopuminen ei ole ainakaan lyhyellä aikavälillä mahdollista pitkien etäisyyksien maakunnissa. Sen sijaan päästöt tulevat vähentymään niin biopolttoaineiden kuin mottoreidenkin kehittyessä. Toivottavasti suomalaiset innovaatiot ovat näiden kehityshyppyjen takana. Aihioita kyllä riittää. Toki myös kilpailua. Markkinat ovat kuitenkin valtavat ja kasvavat, sillä enemmin tai myöhemmin myös maapallomme suursaastuttajat eli Aasian maat ja Venäjä ryhtyvät ottamaan ympäristöasiat todesta. Toivottavasti.

Sähköautot saattavat olla tulevaisuutta. Kaupunkiajossa ne toimivat jo nyt. Nähtäväksi jää pystytäänkö akkuja valmistamaan tulevina vuosina ympäristöystävällisesti riittävän tehokkaiksi ja toimintavarmoiksi myös pakkaskeleissä. Tuotteiden parantuessa ja tarjonnan lisääntyessä tulevat nyt kalliit sähköautot myös meidän tavallisten kuluttajien saataville.  Autokannan uusiutumista voidaan vauhdittaa ympäristöystävällisten kulkuneuvojen verotusta alentamalla tai poistamalla verot kokonaan.

Suomessa on aina selvitty. Haasteet on käännetty menestykseksi. Näin tulee toimia myös ilmastomuutoksen paineissa. Jokaisen tulee tehdä osansa maapallon ja ilmakehän parantamiseksi. Suhtautumalla maapallon lämpenemiseen asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta ylilyöntejä välttäen, me voimme laittaa yhtaikaa kuntoon maapallon ympäristöasioita sekä työllisyyttämme ja talouttamme.

WIN-WIN

Voittaminen on hauskaa. Urheilussa, peleissä ja vaaleissa. Joukkueurheilijana on oppinut myös häviämään.
Turpiin on tullut välillä elämässä ja politiikassakin. Vastoinkäymiset elämässä kasvattavat ja jalostavat. Kaikille riittää osansa niitäkin. Se on elämää.

Neuvottelupöydissä olen istunut paljon yritystoiminnan ja politiikan tiimoilta. Yritysjohtajana tavoitteeni on aina ollut löytää pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita palvelujen tarjoajiksi, ja kasvattaa liikesuhde kumppanuudeksi, jossa molemmat osapuolet tuntevat toistensa toimintatavat ja luottavat toisiinsa. Tärkeää on, että liikesuhde hyödyttää aidosti molempia osapuolia, jolloin saavutetaan win-win tilanne.

Myös politiikassa tarvitaan luottamusta ja kumppanuutta, joka ei voi perustua pelkästään hallitusohjelmaan tai vuosisuunnitelmaan. Täytyy tuntea naapurin näkemykset ja tavoitteet sekä joustomahdollisuudet. Ennen kaikkea tarvitaan avoimuutta ja sitoutumista yhteisiin päätöksiin. Tärkeää on myös se, että kaikki voivat kaikissa väännöissä säilyttää kasvonsa. Pitää etsiä tavat, jolla kaikki kokevat voittavansa. Katkeraa kalkkia ei kannata kenellekään syöttää, sillä politiikassakin päivät tuppaavat tulemaan perätysten. Paras neuvottelutulos yleensä on win-win.

Politiikassa on monia keinoja saavuttaa päämääriään, niin puolueen yhteisiä kuin omiaankin. Matkan varrella olen kohdannut toimijoita, jotka huutavat tai uhkailevat, vetoavat menneisyyteen tai tulevaan, näpertelevät lillukanvarsissa tai maalaavat isolla pensselillä, ynnäilevät desimaaleja tai näkevät kokonaisuuksia – ja monia erilaisia persoonia. Raadollisimmillaan näkee myös narsismia, pyrkyryyttä, asemavallan tavoittelua vailla sisältöjä ja itsekästä röyhkeyttä, jossa yhteiset päämäärät hylätään oman edun alle. Joskus omien tavoitteiden ajaminen hyödyttää kokonaisuuttakin, mutta useimmiten yhteispelillä oman joukkueen etuja ajaessaan saavuttaa myös itselleen hyvää. Sekin on win – win tilanne.

Vahvat johtajat ja hyvä yhteistyö ovat tärkeää yli puoluerajojen. Valtakunnan politiikassa moni muistaa kaiholla Lipponen-Niinistö parivaljakkoa. Päätöksiä syntyi ja luottamus pelasi. Joensuussa Ravi-Hämäläinen akseli toimi aikoinaan erinomaisesti kaupunginhallituksen johdossa. Itsellänikin on 10 vuoden kokemus hedelmällisestä ja luottamuksellisesta yhteistyöstä Seppo Eskelisen kanssa kaupunginhallituksen puheenjohtajistossa.

Kokemukset yrittäjänä, yritysjohtajana sekä 20 vuotta Pohjois-Karjalan Kokoomuksen toiminnanjohtajana, 30 vuotta kuntapolitiikassa, 20 vuotta ammatillisen koulutuksen parissa luottamusjohtajana sekä muissa maakunnallisissa ja valtakunnallisissa luottamustehtävissä niin politiikassa kuin opiskelija- ja urheilujärjestöissäkin antavat pohjaa ymmärtää Itä-Suomen tarpeet ja toisaalta valmiudet toimia valtakunnan politiikassa valmiita verkostoja ja kumppanuuksia hyödyntäen. Voi olla, että vaalien läheisyys alkaa pehmentämään jo omankin pään, mutta ihmisiä toreilla kuunneltuani on alkanut tuntua siltä, että Karjala-Savosta numeron 24 valinta eduskuntaan voisi sekin olla win – win tilanne.

Vapaus ja vastuu

Vapaus tuo ensimmäisenä mieleen sotiemme uhrauksilla saavutetun itsenäisyytemme. Meillä on mm. sananvapaus, kokoontumisvapaus, mielipiteenvapaus. Vapautta on myös koulun kesäloma tai asuntovelan viimeisen erän maksaminen.

Vapaus korostuu myös puolueohjelmissa. Vasemmistoliitto kertoo perusarvoikseen tasa-arvon, vapauden ja kestävän kehityksen. ”Vapaus on jokaisen ihmisen yksilöllisyyden ja koskemattomuuden kunnioittamista”. SDP korostaa vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. Vapaus tarkoittaa ”jokaisen ihmisen oikeutta elää omaan elämäänsä ja tehdä omia valintojaan”. Vihreäpuolue kirjaa arvoikseen vastuun, vapauden ja välittämisen: ”Ihmisellä tulee olla oikeus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita toisen oikeutta samaan.” Keskustapuolueen arvoluettelossa on vastuullinen vapaus, jossa ”ihminen on vastuussa omista tekemisistään ja valinnoistaan ennen kaikkea itselleen. Hän kantaa vastuuta ja ottaa huomioon myös toiset.” Perussuomalaisten periaateohjelmassa mainitaan yksilön ja sananvapaus. Sininen puolue ”luottaa suomalaiseen ihmiseen ja hänen kykyynsä kantaa vastuuta ja nauttia vapautta.” Kristillisdemokraatit määrittelevät: ”Ihmisen vapaus ja vastuu nivoutuvat erottamattomasti yhteen. Jokaisella on oikeus kehittää itseään, ajatella ja uskoa vapaasti, tuoda mielipiteensä ja vakaumuksena sekä parantaa omaa ja yhteistä hyvinvointia. Vapaus tuo mukaan vastuun itsestä ja muista ja lopulta koko yhteiskunnan hyvinvoinnista.” Savo-Karjalasta puuttuva RKP kiteyttää ihmiskäsityksensä ”vastuulliseen vapauteen, jossa jokainen vastaa omasta elämästään ja jokaisella on myös vastuu muista yksilöistä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä”.

Kokoomuslaiseen vapauteen kuuluu aina vastuu. Ihminen vastaa omista valinnoistaan ja niiden seurauksista. Vastuullisuutta on se, että ei käytä omaa vapauttaan muita tai heidän vapauttaan loukaten. Vastuu lähimmäisistä, yhteisöstä ja ympäristöstä kuuluu myös vapauteen.

Politiikassa on kysymys arvoista. Vapauden ja vastuun lisäksi tärkeää on mahdollisuuksien tasa-arvo, jossa jokainen voi sivistää ja kehittää itseään, pärjätä ja edetä elämässään ja tavoitella onnellisuutta. Suomea on kehitettävä demokraattisesti avoimeksi ja kansainväliseksi. Tulevaisuuteen tulee katsoa myönteisellä uteliaisuudella. Ihminen kykenee kekseliäisyytensä avulla, tietoa, tiedettä ja teknologiaa hyödyntäen, löytämään ratkaissut ongelmiin, ja sivistys auttaa ihmistä toimimaan oikein.

Joukkueurheilu ja pukukoppielämä ovat muovanneet ajatteluani: joukkue tulee aina ensin. Menestys vaatii, että jokainen kokee olevansa tärkeä osa joukkuetta ja on valmis panostamaan yhteisen päämäärän eteen. Näin se on kansakuntanakin. Jokaisen pitää pystyä kokemaan olevansa mukana ja parhaansa yrittäen hoitaa ”oma ruutunsa”.

Kaikki puolueet uskovat ihmiseen ja vapauteen. Suomea pitää kehittää yhteisiä arvoja korostaen ja vastakkainasettelua välttäen. Meidän tulee nauttia, mutta myös kantaa vastuuta, vapaudestamme, hyvinvoinnistamme ja suomalaisesta elämäntavastamme. Jokaisella on yhtäläinen ihmisarvo. Kaveria ei jätetä.

 

USA

Olin 16-vuotias, kun istuin Helsingin lentokentällä äitini Kaarinan kanssa odottamassa lentoni lähtöä Yhdysvaltoihin. Olin ollut lentokoneessa kerran aiemmin luokkaretkellä Joensuusta Kuopioon. Nyt suuntana oli New York. Sieltä matka jatkui kohti Michigania Greyhound bussilla. Detroitin bussiasemalta isäntäperheeni poimi ihmettelevän nuoren miehen kyytinsä kohti Grosse Pointea. Vaihto-oppilas vuosi ihmeellisessä ja suuressa Amerikassa oli alkanut.

Uusinta uutta olivat mikroaaltouunit, videolaitteet, matkapuhelimet ja lukion mikroluokka. Ihmetystä herätti koulun pukeutumiskoodi: suorat housut, kauluspaita ja pikkutakki. Kouluruokalassa suklaamaito ja tacot nousivat suosikeiksi. Upeaa olivat myös hampurilaiskulttuuri, pizzatarjonta, subit, nuorten autoilu ja Cobo Arenan rockkonsertit (mm. Van Halen ja Foreigner), amerikkalainen jalkapallo, baseball ja yliopistokoripallo sekä NBA. Katsomossa muistan ihmetelleeni mm. Larry Birdin Boston Celticsille voiton Detroit Pistonsista ratkaissutta kääntöhyppyheittoa kentän nurkasta summerin soidessa.

Kouluni University Liggett Schoolin jääkiekkojoukkueen voittaessa vieraskentällä osavaltion mestaruuden olivat poliisit suojaamassa kannustusjoukkoamme. Roskaa ja lasinsiruja lenteli päällemme koko ottelun. Kokemus sekin. Yhdysvalloissa voittaminen on tärkeää.

Suomessa TV:n kolmoskanava aloitti vasta v 1986. USA:n tv-kanavien loputon määrä teki vaikutuksen. Uutiset keskittyivät USA:an ja Eurooppa ylitti uutiskynnyksen vain satunnaisesti. Suomi nähtiin sosialistisena maana. Elimme ns. konsensuksen ja suomettumisen aikaa ja SDP käytti maassamme suvereenisti valtaa.

J.F. Kennedyn edelleenkin selvittämätön murha, mafiasta kertovat elokuvat ja tv- sarjat ovat piirtäneet meille kuvaa amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja elämäntavasta. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole mikään onnela. Julkiset palvelut ovat kaukana pohjoismaisesta tasosta. Maassa on kuitenkin valtava potentiaali. Siellä on luonnonrikkauksia, huippuyliopistoja (mm Harvard ja Berkeley), maailman parhaita urheilijoita, viihdettä, kulttuuria, luontoa, gastronomia jne. You name it. Kaikkea riittää.

Yhdysvallat on maailman 3. suurin maa n. 330 milj. asukkaallaan. Liittovaltioon kuuluu 50 itsenäistä osavaltiota. Kaliforniassa asuu n 40 milj. ja pienessä Wyomingissa n 600 000 ihmistä. Meillä Pohjois-Karjalassa asukkaita on 162 000 ja Pohjois-Savossa 246 000. Pienin maakuntamme on Keski-Pohjanmaa (68 tuh. as.) ja suurin Uusimaa ( 1,7 milj. as). Emme tarvitse väliportaan hallintoa, vaan kuntien välistä yhteistyötä ja valtiolta tasapuolista alueellista huomioimista.

USA:n bruttokansantuote on maailman suurin. Suomen kauppa Yhdysvaltojen kanssa on ollut pitkään ylijäämäistä. Viemme koneita ja laitteita, paperia ja pahvia, kemianteollisuuden tuotteita ja lääketieteellisiä kojeita. Kaupan lisäksi yhteistyö monella muullakin elämän osa-alueella on saumatonta. American Dream eli yhtäläinen mahdollisuus ”vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun” on ohjannut ajattelua muissakin länsimaissa. Mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta kannattaa ponnistella Suomessakin.

Timo

Julkaisen helmi-maaliskuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.

Työ

Työllä tarkoitetaan yleensä ansiotyötä, joka on tavoitteellista ja toimeentulon hankkimiseen liittyvää. Kotitöitä (siivous, ruuanlaitto jne.) tehdään omassa kotitaloudessa. Tämän lisäksi tehdään vapaaehtoistyötä esim. urheiluseuroissa ja järjestöissä. Työn motiivina voi taloudellisen ja aineellisen hyvän ohella olla rentoutuminen tai henkinen tyydytys.

Ainoastaan työtä tekemällä voidaan rakentaa ja ylläpitää yhteiskuntaa ja hyvinvointia. Tämä tarkoittaa mm. toimivaa terveydenhuoltoa, laadukkaita vanhuspalveluja, hyvää koulutusta, sujuvaa liikkumista sekä arjen turvallisuutta. Tavoitteena politiikassa pitää olla hyvinvoinnin lisääminen.

Jokaisen, joka pystyy, tulee lähtökohtaisesti huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Niiden kenen voimavarat riittävät, tulee huolehtia myös niistä, jotka apua tarvitsevat. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa tämä tapahtuu myös verotuksen kautta. Välittämistä ja huolehtimista läheisistä ei voi kuitenkaan ulkoistaa yhteiskunnalle, vaan jokaisen tulee mahdollisuuksiensa mukaan huolehtia omista läheisistään. Tämä voi olla mm. etäisyyksien vuoksi kuitenkin hankalaa, jopa mahdotonta. Suomalaisen yhteiskunnan turvaverkko huolehtii silloinkin ihmisistä.

Turvaverkon ja hyvinvoinnin parantamiseksi tarvitaan työtä yhä useammalle. Nykyisellä työllisyysasteella saamme pidettyä julkisen talouden niukasti tasapainossa. Tilanne ei kuitenkaan salli menolisäyksiä. Tarvitaan lisää työtä ja työelämään lisää joustoja ja paikallista sopimista. Monilla työpaikoilla yrittäjä ja työntekijät pystyvät yhdessä parhaiten pohtimaan kuinka asiat on paras järjestää. Molemminpuolinen luottamus on yhdessä tekemisen peruspilari. Yrityksen menestys on työntekijöille paras taloudellisen turvan tase – ja yrityksen menestyksen tae on osaavat ja innostuneet työntekijät.

Jokaisella on oikeus tavoitella itselleen parempaa elämää. Työn tekemisen onkin oltava tekijälleen kannattavaa taloudellisesti. Tämä vaatii myös sosiaaliturvan uudistamisen kannustavaksi. Työn tekeminen on Suomessa varsin raskaasti verotettu tulotasosta riippumatta. Keskiansioista Suomessa maksetaan ns. marginaaliveroa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Työn verotusta – ja eläkkeensaajien verotusta -tuleekin alentaa kaikissa tuloluokissa ja siirtää painopistettä kulutus- ja haittaveroihin.

Ammatit muuttuvat, mutta työ ei katoa. Elämän ja työn muuttuvat vaatimukset on yritettävä ennakoida ja huomioida myös koulutussisällöissä. Kaikki työ on arvokasta. Olen itse aloittanut kesätöissä kaupungin puutarhaosastolla harava- ja lapiohommissa. Sen jälkeen olen vartioinut uimarantoja, hoitanut tenniskenttiä, myynyt Olvin olutta, MikroMikkoja yrityksille ja taiteovia rakentajille. Lisäksi kokemusta on kertynyt portsarin hommista ja Matkailuliiton majoitus- ja kahvilahommista sekä palkanlaskennasta ja kirjanpidosta ennen yrittäjyyttä ja järjestötöitä, sekä nykyistä toimitusjohtajuutta media-alan yrityksessä. Kuinka palkitsevaa nuorena olikaan kesätienesteillä ostaa ensimmäiset stereot ja rahoittaa ajokortin hankinta. Työnteko kannatti tuolloinkin.

Timo

Sisäilma

Ilmassa on ihmiselle vaarallisia hiukkasia etenkin maailman suurimmissa kaupungeissa kuten New Delhi, Peking ja Mexico City. Myös Kiinan kaupungeissa tilanne on kehno. Euroopassa surkeinta on Puolassa. Suomessa pienhiukkasten pitoisuus on n. 6 µg/m3 ja ilma maailman puhtainta. Syy on kehittynyt teknologiamme ja teollisuudessa tehty ympäristönsuojelutyö. Apua on myös siitä, ettei meillä ole aavikoita eikä polttavaa aurinkoa. Lisäksi me suomalaiset olemme hyvin koulutettuja ja vältämme turhaa saastuttamista.

Sisäilmaongelmat ovat maassamme yleisiä. Sellaisiksi määritellään epäily terveyttä vaarantavasta puutteesta rakennuksen hengitysilmassa. Syynä voi olla rakennusvirhe tai kehno kunnossapito, vesivahingon aiheuttamat kosteus- ja homevauriot tai kemialliset altisteet. Ongelmia voi aiheuttaa myös orgaaninen pöly tai toiminnasta syntyvät päästöt. Nykyisin on onneksi tarjolla teknologiaa, jolla sisäilman laatua voidaan reaaliaikaisesti mitata. Sisäilmaa ja muuta viihtyvyyttä voi parantaa myös vaikkapa elävällä viherseinällä

Julkisten rakennusten ongelmat liittyvät usein vetoon tai ilmanvaihdon riittämättömyyteen. Myös kosteusvauriot ja lämpöolot aiheuttavat ongelmia. On päivänselvää, että esim. oppilaiden ja opettajien tulee työskennellä turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä, mutta entä kun laajoissakaan tutkimuksessa ei löydy epäpuhtauksia, vaikka jonkun fysiikka reagoi? Sisäilmaongelmien ja rakentamisen kanssa toimivien ammattilaisten mukaan kannattaa tehdä mittauksia myös kotona. Hiukkasia, mikrobeja, pölypunkkeja ym. voi löytyä myös esim. patjasta tai tyynystä, eikä vain seinistä. Arvion siitä, syntyykö oireet työpaikalla voi tehdä ainoastaan terveyshuollon ammattilaiset.

Ennen koulujen yhteydessä asui talonmiehiä. He korjailivat ja kunnostivat rakennuksia ja säätivät mm. ilmastointilaitteita sekä pitivät kakarat kurissa. Nykyään huoltotoimet on ulkoistettu. Kunnan ns. sisäisien palveluntuottajien palvelualttiudessa on usein toivomista ja hinnoittelu perustuu siihen, paljonko organisaation ylläpito maksaa, ei siihen mitä ”asiakas” tarvitsee.

Talon ostajana on vaikea löytää kaikki piilevät ongelmat ja niistä myöhemmin käräjöinti myyjän kanssa harmillista. Suomalaiset arvostavat kovinkin erilaisia asumismuotoja. Omakotitalo järven rannassa ei ole enää kaikkien unelma. Yhä useampi haluaa asua kaupungin sykkeessä helppohoitoisesti kerrostalossa. Savo-Karjalan kaupungeissa löytyy kaikille sopivia vaihtoehtoja. Myös kesämökkimaisemat järven rantoineen löytyvät jokaiselle. Kuopio on Suomen suurin kesämökkikunta yli 10 000 kesämökillään. 30 suurimman mökkikunnan joukossa on myös Joensuu.

Suomen talvi on kylmä. Rakennuttajien ja rakentajien ammattitaito ja moraali ovat yleensä kunnossa ja materiaalit ja rakenteet pääsääntöisesti sitä mitä suunnitelmiin on piirretty. Sen sijaan rakennusvalvonnassa julkisella sektorilla on usein puutteita. Yhdessä on tehtävä työtä, että voimme kaikki elää ja hengittää turvallisesti ja terveellisesti niin ulkona kuin sisälläkin.

Timo