blogit | arkisto

Netti

Tuli oli aikoinaan ihmisten palvonnan kohde. Sen hallintaan ottaminen on historiassa eräs ihmisen merkittävimmistä kehitysaskeleista.

Internet eli netti on loputtomien aliverkkojen ja palvelimien muodostama maailmanlaajuinen tietoliikenneverkko. Sana ”internet” tarkoittaakin ”verkkojen välinen”. Internetin kautta voi tavoittaa nopeasti satoja miljoonia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Verkosta löytyy uutisia, viihdettä, ohjelmia, kuvia, videoita ja musiikkia sekä rajattomasti erilaista tietoa. Verkossa voi myös käydä kauppaa, tehdä ostoksia, suorittaa varauksia ja hoitaa pankkiasioita jne. Kukin voi perustaa nettiin omia sivustojaan ja julkaista nämä koko maailman nähtäväksi. Verkossa voi myös levittää väärää tietoa, huudella puskista, sulkeutua omaan kuplaansa ja möyhytä tolkuttomasti tai huijata ihmisiä tekaistuilla profiileilla.

1980-luvulla kotitietokoneista alkanut digitalisaatio tarkoittaa digitaalisen tietotekniikan yleistymistä arkielämän toiminnoissa. Tämä on poistanut myös erilaisia rajoituksia kansalaisten vuorovaikutuksesta yhteiskunnan kanssa. Digitalisaatio muovaa myös suomalaista yhteiskuntaa uusiksi. Se auttaa meitä löytämään uusia liiketoimintamalleja yrityselämään, mutta myös entistä toimivampia ja joustavampia tapoja tuottaa palveluita. Digitalisaation ansiosta kansalaiset päätyvät julkisten palveluiden keskiöön ja esim. seniorien elämää voidaan tukea älykkäillä terveyspalveluilla, lasten oppiminen voi osaltaan tapahtua virtuaaliympäristöissä ja julkista liikennettä pystytään hyödyntämään kaikki toimijat yhdistäen. Meillä on erilaisia tarpeita elämämme eri vaiheissa. Parhaimmillaan digitalisaatio auttaa meitä läpi elämän.

Suomi on lähellä maailman kärkeä julkisissa sähköisissä palveluissa. Suomalaisilla on tutkimusten mukaan EU-maiden paras digiosaaminen. Kehitystä on ainakin yritettävä viedä eteenpäin kansalaisista lähtien. Digi arkeen -neuvottelukunta toimii yhteistyö- ja vuoropuhelukanavana kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja julkisten palveluiden digitalisoinnista vastaavan valtiovarainministeriön välillä. Tarkoitus on kuulla käyttäjiä, kansalaisia, kun palveluita kehitetään.
Sattuvasti neuvottelukunnan puheenjohtaja on Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä. Mikään teknologia ei korvaa ihmistä. Tarvitsemme toinen toisiamme, vuorovaikutusta, välittämistä, huolenpitoa, läheisyyttä ja rakkautta.

Diginatiivilla tarkoitetaan nuorta, joka on aloittanut tietotekniikan käytön jo lapsuusiässä. Tästä seuraa se, ettei arkaile kokeilla ja käyttää uusia sovelluksia, appeja, koska on tottunut digitäyteiseen elämään. Nuoret löytävätkin netistä tietoja niin viihteestä ja urheilusta kuin historiasta ja maantieteestäkin ja oppivat pelatessaan englannin kieltä. Lukutaidon huonontuessa sekä selkä- ja silmävaivojen lisääntyessä on pakko olla kuitenkin myös huolissaan, kun nuoriso liimaantuu puhelimiinsa, padeihinsä ja peliruuduilleen muun maailman ympäriltään pois sulkien. Vanha sananparsi sanoo: ”Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.” Sama pätee nettiin.

Mansikkaa

Kevään ensimmäiset merkit vievät auringon valon myötä ajatukset jo kesään: järvi ja sauna, torikahviot, herneet ja marjat. Mansikka on kevyt herkku, jossa on appelsiinia enemmän c-vitamiinia ja liukenevia kuituja edistämään aineenvaihduntaa. Mansikka on hyvä luomulääke nesteenpoistajaksi sekä foolihapponsa ansioista myös vatsalle ystävällinen.

Suonenjoki markkinoi itseään Suomen herkullisimpana kuntana ja mansikkakaupunkina. Heinäkuun toisena viikonloppuna siellä järjestetään myös Suomen vanhimpiin kuuluvat kesäjuhlat eli Mansikkakarnevaalit. Pohjois-Karjalassakin on ahkeria marjanviljelijöitä Kiihtelysvaarasta Kesälahteen ja maakunnan mansikoita on tarjolla kesäisin toreilla Etelä-Suomessakin.

Maanviljely on muuttunut historiassa merkittävästi fossiilisten polttoaineiden, uusien jalostusmenetelmien ja lannoitteiden ansioista. Maapallon peltopinta-ala on 2000- luvulla kääntynyt laskuun samaan aikaan kun maailman väestö kasvaa reilulla 80 miljoonalla ihmisellä vuosittain. Arvioiden mukaan v. 2030 tarvitsemme 30 % enemmän vettä, 45 % enemmän energiaa ja 50 % enemmän ruokaa. Naudan lihan tuotanto on maailmassa tuplaantunut ja vehnän tuotanto kasvanut yli kolmenkertaiseksi viimeisen 50 vuoden aikana. Joidenkin laskelmien mukaan lähes 15 % kasvihuonepäästöistä, joita ihmisen toiminta aiheuttaa tulee lihantuotannosta. Nämä ennusteet, maapallon lämpeneminen ja muut ympäristöhaasteet johtavat siihen, että ruokatottumusten lisäksi myös ruuantuotantomenetelmien on uudistuttava.

Marjat ovat vain pieni osa Suomen maataloutta. Viljan lisäksi tuotetaan myös esim. öljykasveja sekä etenkin maitoa, mutta myös mm. naudan-, sian- ja brolerinlihaa sekä kananmunia. Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa ja koko Suomi onkin luokiteltu maataloudelle epäsuotuisaksi alueeksi EU:ssa. Huonoja olosuhteita korvataan EU:n luonnonhaittakorvauksella. Sen tarkoitus on turvata maataloustuotanto ja elinvoimainen maaseutu. Tämä tavoite on tärkeä, samoin se, että takaamme omalla elintarviketuotannollamme kriisitilanteiden huoltovarmuuden.

Perustuotantotilat ovat vähentyneet 2000-luvulla Suomessa lähes 40 % ja monialaiset tilatkin noin neljänneksen. Kovin pudotusvauhti on ollut Itä-Suomessa. Tilojen keskikoko on samaan aikaan kasvanut parantaen hieman kannattavuusmahdollisuuksia. Maatalous- ja elintarviketeollisuus työllistää n. 340 000 suomalaisista. Pohjois-Savossa työssäkäyvistä reilu 8 % ja Pohjois-Karjalassa hieman vähemmän on alalla. Kotimaista ja lähiruokaa syömällä takaamme näiden työpaikkojen säilyvän jatkossakin. Maatalouden tulojen nostamiseksi on varmistettava, ettei alalle tule uusia menolisäyksiä tai veronkiristyksiä valtion päätöksillä.

Suomalainen ruoka tulee maalta maanviljelijöiden ja maataloustuottajien työn tuloksena. Kotimaisen ruuan laatu ja kilpailukyky ovat tärkeitä myös maatalouden globaalien muutosten keskellä. Vaikka uusi teknologia valtaakin vähitellen tilaa, voimme iloita edelleen vesivarannostamme sekä puhtaasta maaperästämme. Ruoka-aineisiin jää oma arominsa myös valoisan kesämme vuoksi. Maukkaita mansikoita odotellessa.

Liikenne liikuttaa

Liikenteen sujuvuus on maakuntien menestyksen kulmakiviä. Nopea junayhteys Helsinkiin tarvitaan niin Joensuusta kuin Kuopiostakin. Nopea itärata on koko Itä-Suomen hanke, jota kannattaa ajaa periksi antamatta. Toivelista maamme ratainvestoinneista on, mutta myös itärata toteutuu enemmin tai myöhemmin. Myös keskustelu nopean junayhteyden saamiseksi Joensuun ja Kuopion välille on käynnistettävä.
Karjala- Savo yhteyttä on kehitettävä kaikin tavoin. Kahden kaupungin taktiikka hyödyttää koko aluetta. Luonnollisesti kulkuyhteydet, etenkin maantiet, on pidettävä hyvässä kunnossa niin Varkauteen ja Iisalmeen kuin Lieksaan ja Kiteellekin. Autoilua on demonisoitu maakuntien Suomea ymmärtämättömien toimesta. Insinöörit ja pellepelottomat keksivät lähivuosina entistäkin vähäpäästöisempiä moottoreita ja energianlähteitä kulkuneuvoihimme. Pitkien etäisyyksien maakunnissa yksityisautoilu on monelle ainoa mahdollinen liikkumistapa. Myös valtaosa Suomen tavaraliikenteestä liikkuu kumipyörillä. Tästä syystä pääväylien lisäksi alempitasoisestakin tieverkosta on huolehdittava.
Aina tasaisin väliajoin taitetaan peistä alueellisesta kuljetustuesta. Sen sanotaan vääristävän kilpailua. Se on kuitenkin tärkeä osoitus tahdosta huolehtia koko maan elinvoimasta. Tuella edistetään harvaan asuttujen alueiden pk-yritysten toimintaa vähentämällä tuotteiden pitkistä kuljetusmatkoista yritystoiminnalle aiheutuvaa kustannusrasitetta, toteaa työ- ja elinkeinoministeriö. Tosin maakuntauudistuksen toteutuessa, tuki siirtyisi maakunnan jaettavaksi. Symboliarvona ja joskus ratkaisevanakin sijoittumiseen vaikuttavana elementtinä, tuki tulee säilyttää tulevaisuudessakin. Myös TEM:in asiaa pohtinut työryhmä on katsonut, että nykymuotoinen kuljetustuki on toimiva ja tarkoituksenmukainen tukijärjestelmä.
Maanteiden ja rataverkon lisäksi tarvitaan myös riittäviä lentoyhteyksiä niin Joensuusta kuin Kuopiostakin. Kahden lentokentän kehittäminen palvelee alueen yrityksiä sekä korkeakoulu- ja tutkimuslaitoksia. Myös kulttuurin ja urheilun kansainväliset yhteydet hyötyvät helpoista ja nopeista yhteyksistä Keski-Eurooppaan ja kauemmaksi. Matkailun kasvun myötä lentomatkustajienkin määrät nousevat.
Vieras- ja venesatamien lisäksi Savo-Karjalassa toimii teollisuudelle tärkeitä rahtisatamia. Suomen Satamaliitossa on jäseninä 30 meri- ja sisävesisatamaa, joita on myös Joensuussa, Kuopiossa ja Varkaudessa. Saimaa Terminals eli Sterm hoitaa laivauksen Kuopion sataman lisäksi Varkaudessa Akonniemellä (rehuraaka-aineita) ja Taipaleella (raakapuuta) sekä Siilinjärvellä yksityisessä tehdassatamassa. Joensuun Laivaus Oy puolestaan huolehtii laivauksesta Joensuun lisäksi Puhoksen satamassa. Pääartikkeleina laivataan selluloosaa, levytuotteita, sahatavaraa, pylväitä, raakapuuta ja puupellettejä. Metsä- ja puuteollisuustuotteiden lisäksi satamassa liikkuu kaivannaistuotteita kuten talkkia.
Kilpailukykyinen teollisuus, hyvä koulutusjärjestelmä ja toimivat liikenneyhteydet pitävät valot päällä Itä-Suomessa vielä pitkään.

Kalpa ja Kataja

KALPA JA KATAJA

Suomi on urheilumaa. Täällä liikutaan hieman liian vähän mutta perinteiset talvilajit, yleisurheilu, sekä nykyisin jääkiekon lisäksi myös muut palloilulajit saavat kansan television ääreen ja katsomoihin. Joensuun käyntikortit ovat Kataja Basket ja JoMa. Kuopio tunnetaan KalPasta ja KuPSista.

Kuopio on perinteinen jalkapallokaupunki. KuPS oli takavuosina kestomenestyjä. Mestaruussarjassa Savon värejä edustivat parhaimmillaan myös Koparit ja Elo. (unohdamme nyt mikkeliläiset).
5 mestaruutta oikeuttavat KuPSin maratontaulukossa sijalle neljä. Viimeisinä saavutuksina hienosti 2017 hopeaa ja 2018 pronssia. Joensuussa jalkapallon parissa on nähty JMP, JoPS, Karpalo ja nykyisin parhaimmillaan ykköstäkin pelannut Jippo.

Kataja Basket on Joensuun urheilun ykköstähti. Seuralla on 2 mestaruutta ja 10 muuta mitalia 2000-luvulla. Mitalien määrässä se on maratontaulukossa sijalla 7. Kestomenestyksen takana on yhteisön vankka tuki sekä toimiva ammattimainen organisaatio. Joukkueen monet maajoukkuetähdet ovat ilahduttaneet lajifaneja. Kuopiossa Linkki tekee koriksessa hyvää junnutyötä Jari Tuomaisen johdolla, mutta ykkösjoukkueiden menestystä ei ole tällä vuosituhannella tullut.  1990 luvulla Linkki pelasi 1-divisioonassa välillä kärkipäässäkin.

Pesäpallossa Joma ja Puijon Pesis kilvoittelivat vielä vuosikymmen sitten Superpesiksen häntäpäässä. Joensuussa mm. Ari Monosen panoksella JoMan organisaatiota on kehitetty määrätietoisesti. Tuloksena oli viime kesänä seuran ensimmäinen Suomen mestaruus viiden peräkkäisen pronssin jatkeeksi. Pohjois-Karjalan värejä Superpesiksessä edustaa myös Kiteen Pallo, jolla on 3 mestaruuttakin, viimeisin niistä vuodelta 2005.  Puijon Pesis ylsi pronssimitaleilla v. 2006. Tänä päivä kuopiolaisjoukkue on ykköspesiksen eliittiä. Superpesistä voi kuitenkin seurata ensi kesänä Savossakin kun Siilinjärven Pesiksen edellinen kausi päättyi sarjanousuun.

Kaupungeissa on vahva lentopallokulttuuri. Joensuussa Karelian Hurmos pelaa ykkössarjassa niin miehissä kuin naisissa. Savo Volley on puolestaan koko Savon joukkue, jonka roadshow vie ottelut kahdeksaan Pohjois-Savon kuntaan. Lisäksi Savo Volley pelaa lentispaikkakunta Pieksämäellä. Ennakkolippumyynnistä ohjataan puolet kunkin paikkakunnan juniorityöhön. Hieno oivallus seuralta hankkia laaja tuki koko maakunnasta!

Kuopion urheilun ykkönen on KalPa. Mestaruus joukkueelta vielä puuttuu, mutta seuran toinen hopeamitali saatiin kauden 2017 päätteeksi. Seura omistajina ovat entiset NHL-tähdet Sami Kapanen ja Kimmo Timonen.  Jokipojat olivat liigassa toistaiseksi viimeisen kerran 2 maailmanmestaruuttakin voittaneen tsekkipakki Antoni Stavjanan johdolla. Takavuosien tähdistä mm. Jari Hämäläinen pelasi urallaan molemmissa joukkueissa. Myös Hannu Kapanen on nähty molempien joukkueiden aitiossa.

Joensuussa mestaruuksia on voitettu myös salibandysta ja uppopallosta. Joensuun Urheilusukeltajat voitti menestysvuosinaan peräti 4 sm-kultaa ja 4 muuta mitalia. Urheilu on hieno asia. Etenkin jos sitä harrastaa itse. Maakunnan joukkueiden menestys viestii elinvoimasta ja kannustaa pitämään maakunnassa valot päällä vielä 2030-luvullakin.

Joensuuta ja Kuopiota kehitettävä maakuntiensa elinvoimaisina keskuksina

Venäjän keisari Nikolai I antoi määräyksen perustaa Joensuun kaupunki v. 1848. Nykyään Joensuu on Suomen 12. suurin kaupunki ja kaupungissa asuu n 77 000 ihmistä. Jo 1700-luvulla Joensuun katsottiin sopivan maakuntakeskukseksi, mutta sille ei myönnetty kaupunkioikeuksia. Kuopio sai oikeudet jo v 1782. Tämä lisäsi vaatimuksia ja perusteita kaupungin perustamiseksi myös Joensuuhun. Kuopio on 66 vuoden etumatkansa turvin kasvanut Suomen 9. suurimmaksi kaupungiksi, jossa elää 118 000 asukasta.

Kaupungistuminen on megatrendi, joka muuttaa myös Suomen ja Savo-Karjalan kehitystä. Ihmiset ovat valintansa tehneet, eikä ihmisiä voi hallinnollisin päätöksin kahlita menneisyyteen. Helsingin valojen vetovoiman vastapainoksi on pontevasti kehitettävä Joensuuta ja Kuopiota omien maakuntiensa elinvoimaisina keskuksina. Kumpaisenkin omat kehityshankkeet voivat olla yhteisiä. Maakuntakeskusten kautta sykkii maakunnat vahvemmin. Tämä pitää ymmärtää niin maakunnissa kuin myös valtakunnan päätöksenteossa. Ruuhka-Suomeen kaiken keskittämisen sijaan on varmistettava elinvoimaisuus maan maakuntakeskuksissa. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen esittää ensi vaalikaudelle koko kuntajärjestelmän romuttamista erityisesti pienten kuntien asukaslukujen – ja etenkin lasten määrän – vähenemisen takia. Huolellisen pohdinnan paikka.

Minut tuotiin Joensuuhun joulukuussa 1969. Olin juuri täyttänyt 7 vuotta ja aloittanut koulunkäynnin Espoossa Leppävaaran kansakoulussa. Isäni työpaikan mukana muutimme Joensuuhun. Asuimme ensin Piimälinnassa ja sitten Linnunlahdella Kuusitiellä. Kouluksi osoitettiin Louhelan koulu, jossa kaunokirjoitus tuotti ongelmia, muuten oli mukavaa.

Peruskoulu-uudistus teki tuloaan, mutta minä jouduin vielä oppikouluun pyrkimään. Koulu-urani menestyksekkäin hetki oli tulla valituksi sijalla 1. Joensuun yhteiskouluun – tasapisteissä auttoi aakkosjärjestys. Koripallon joukkuekaverit olivat Lyseossa, jota tuohon aikaan kutsuttiin harmillisesti Joensuun Keskustan lukioksi. Sinne minunkin tieni vei lukiovuosiksi. Lyseossa Ari Tahvanainen houkutteli minut koulun pingiskerhoon ja Kokoomusnuoriin. Tulin valituksi kouluneuvoston puheenjohtajaksi ja yhteisten asioiden aktiivinen hoito alkoi. Lyseovuosia muistelen lämmöllä ja kiitollisuudella.

Joensuussa oli hyvä käydä koulua ja varttua. Urheiluharrastukset toivat hyvän vastapainon koulun käynnille. Iiro Kuivalainen ja Mapi Hämäläinen olivat tärkeitä valmentajia ja kasvattajia koko nuoruusikäni. Tänä päivänäkin kymmenet ja sadat aikuiset ahertavat vapaaehtoisina nuorison harrastusten parissa. Iso respect menneille, nykyisille ja tuleville toimijoille. Lasten ja nuorten liikkumattomuus on iso asia, jota olen myös Susijengin päävalmentaja Henrik Dettmannin kanssa monta kertaa pohtinut.

Olen Tampereella syntynyt, Espoossa aloittanut koulun käynnin, asunut vuoden Yhdysvalloissa, pari kuukautta Lontoossa, useita vuosia pendelöinyt Luxembourgiin ja viimeiset vuodet Helsinkiin, mutta elänyt olen koko ajan ja täyttä elämää kotikaupungissani – Joensuussa.

I niin kuin itäraja

Itäraja pitenee 20 kilometrillä, kerrottiin viime kesäkuussa. Laukauksia ei Mainilassa, eikä muuallakaan vaihdettu, vaan kyseessä on uudella teknologialla laskettu rajan pituus, joksi nyt määritettiin Suomen ja Venäjän yhteisessä rajankäynnissä 1343 km. Todettakoon, että yhteistä rajaa Suomella on myös Norjan kanssa 736 km ja Ruotsin kanssa 614 km.

Rajavalvonnasta Suomessa vastaa rajavartiolaitos sisäministeriön alaisuudessa. Rajavalvontaan kuuluu paitsi valtiomme rajojen valvominen myös rajan ylittävien henkilöiden ja ajoneuvojen tarkistaminen, laittomien rajanylistysten estäminen sekä rajaloukkaustapausten tutkiminen. Yhteistyössä tullin kanssa estetään laittomien tavaroiden kuten aseiden ja huumausaineiden maahantuonti. Schengen sopimus takaa EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille vapaan liikkumisen ja rajavalvonnan painopiste onkin Schengen-alueen ulkorajalla eli itärajallamme sekä Helsinki-Vantaa lentoasemalla.

Itärajan eri puolilla oli Neuvostoliiton kaatumisen aikana valtavat elintasoerot. Venäläisten joukkopako Suomeen ei toteutunut, mutta vuonna 2014 alkaneen ns. Euroopan pakolaiskriisin aikana etenkin Syyriasta, Afganistanista ja Irakista saapunut pakolais- ja siirtolaisvirta EU:n alueelle pakottivat meidätkin etsimään n. 30 tuhannelle ihmiselle väliaikaismajoituksen. Suomeen suuntasivat etenkin irakilaiset. Suomi selvisi urakastaan hyvin, vaikka paine rajanylityspaikoilla oli valtava.

Suomella on yhdeksän pysyvää rajanylityspaikkaa: pohjoisin Raja-Joosepissa ja eteläisin Vaalimaalla. Pohjois-Karjassa on näistä yksi: Niirala Tohmajärvellä. Myös Lieksan Inarissa on tilapäinen rajanylityspaikka. Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella toimii Pohjois-Karjalan rajavartiosto. Alueella on kolme rajavartioasemaa: Ilomantissa, Lieksassa ja Tohmajärvellä. P-KR:n esikunta sijaitsee Onttolassa samoin Rajajääkärikomppania, joka kouluttaa varusmiehistä tiedustelijoita ja sissejä.

Itsekin olen saanut varusmies- ja jääkärikoulutukseni Onttolan Sissikomppaniassa. Tutustuin mm. reippaaseen kadettiin, johon törmäsin vuosia myöhemmin, kun mies oli Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkönä luennoimassa valtakunnallisella maanpuolustuskurssillani. Näiden kohtaamisten välissäkin oli yhteyttä pidetty – tulipa mies tavattua Varsovassakin hänen olleessaan Frontexin eli EU:n rajaturvallisuusviraston johtaja. Tänään Nurmeksesta kotoisin oleva Ilkka Laitinen on kenraaliluutnantti ja rajavartiolaitoksen päällikkö. Pohjois-Karjalasta on hyvä ponnistaa.

Rajavartiolaitoksen palveluksessa on yhteensä yli 2700 henkilöä. Näistä P-KR:n alueella 230.
Rajamiehet ovat hyvin koulutettuja ja ovat valmiit osallistumaan myös muiden viranomaisten pyytämiin tehtäviin. Rajavartiosto suorittaakin myös kiireellisiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden poliisitehtäviä ja satunnaisesti myös ensivastetehtäviä. Itärajan harvaan asutuilla alueilla ei muita viranomaispalveluita nopeasti olekaan saatavissa edes hätätilanteissa. Rajamiehet tuovatkin turvaa alueen ihmisten elämään muutoinkin kuin vain valvomalla itärajaa.

Hoitotyön oikealla resurssoinnilla varmistetaan hoidon laatu sekä henkilökunnan hyvinvointi ja jaksaminen

Hoitajamitoitus oli melkein kaikkien mielessä, kun eilen Joensuun torilla olin tapaamassa kansalaisia.
Aihe on noussut yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön ja syyllisiä on etsitty ahneista yrityksistä, laiskoista työntekijöistä, moraalittomista yritysjohtajista, kaksinaamaisista poliitikoista, toisista puolueista, eduskunnasta, osaamattomista kunnan virkamiehistä, rahan puutteesta sekä valvontavelvoitteensa laiminlyöneistä valtion virkamiehistä ja kuka mistäkin. Parannettavaa on varmasti monella. Valvontaa on tiukennettava ja moraalittomat toimijat saatettava vastuuseen laiminlyönneistään.

Media on tarttunut aiheeseen samalla innolla kuin Matti Nykäsen hautajaisiin. Asian tiimoilta on onneksi populismin lisäksi noussut esiin myös hoitotyön ammattilaisia. Toivottavasti heidän näkemyksensä saavat jatkossa yhä enemmän huomiota. Asiapohjaiseen kiihkottomaan keskusteluun ja asioiden kuntoon laittamiseen tarvitaan asiantuntemusta ja rauhallista käytännöllisyyttä syyttelyn ja kiistelyn sijaan. Tosin tarvitaan myös rahaa sinne missä resurssit ovat vajaat.

Asian yhteydessä sivuun on jäänyt omaisten ja läheisten rooli. Käytännössä elämäntilanteet saattavat olla sellaiset, että on vaikeaa, jopa mahdotonta, huolehtia läheisistään, mutta ajatus välittämisen ulkoistamisesta kokonaisuudessaan yhteiskunnalle pitäisi olla vieras.

Kuntaliiton omistama FCG Konsultointi asiantuntijaorganisaationa on perehtynyt mm. hoitomitoituskysymyksiin. Keskeinen käsite on hoitoisuus. Se tarkoittaa vakioitua hoitotyön määrää, joka tarvitaan asiakkaan laadukkaaseen hoitoon. Hoitoisuutta voidaan arvioida ja siihen on olemassa mittareita. Jokaiselle hoitotyötä tekevälle yksikölle voidaan määritellä optimaalinen hoitajaresurssi (määrä ja osaaminen), joka perustuu hoidettavien asiakkaiden hoidon tarpeeseen. Hoitotyön luokittelun myötä hoitajien työ sekä asiakkaiden päivittäin saama hoito tulee läpinäkyväksi. Tutkimustieto vahvistaa ilmeisen: oikealla henkilöresursoinnilla on suora yhteys potilaiden hoidon laatuun ja henkilöstön hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Mitatusta tiedosta sekä asiakkaiden hoitoisuuteen perustuvasta resurssoinnista hyötyvät kaikki: asiakkaat, työntekijät, organisaatio ja palvelut ylläpitävät veronmaksajatkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että potilas saa oikean hoidon tai avun oikeaan aikaan. Järjestelmät asioiden mittaamiseen ja suunnitteluun ovat siis olemassa. Nyt vain toteutus ja valvonta kuntoon.

Toinen yleinen kysymys Joensuun torilla liittyi asumiseeni. Asun Joensuussa, mutta olen useamman vuoden käynyt töissä Helsingissä. Tämä on tarkoittanut 2-5 päivän työviikkoja pääkaupungissa. Viikonloput olen lähes poikkeuksetta koulua käyvien poikieni luona. Lisäksi Joensuun Tiedepuisto Oy:n ja Business Joensuu Oy:n hallitustyöskentely, Siun soten valtuuston kokoukset sekä Joensuun Katajan korismatsien tv-selostukset sitovat minut kotikaupunkiini. Asiaa selvitettyäni eräs tapaamani rouva muotoili asian näin: ”sittenhän sinä olet samassa viikkorytmissä kuin kansanedustajat”. Niinhän se taitaa olla.

G kirvoitti ajatuksia geopolitiikasta

Geopolitiikka on politiikantutkimuksen ja poliittisen maantieteen tutkimussuunta. Arkisemmin tämä tarkoittaa pohdintaa maantieteen vaikutuksesta kansainväliseen politiikkaan.

Geopolitiikkaa harjoitettiin myös ennen talvisotaa. Vuoden 1939 elokuussa Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa jakoivat Euroopan Molotov-Ribbendrop-sopimuksena tunnetun hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa. Sopimus tuki venäläisten ja saksalaisten geopoliittisia tavoitteita: Neuvostoliitto vahvistui Itämeren alueella ja Saksa turvasi itärajansa. Väliin jääneille kansoille sopimus oli kauhistus. Suomi sentään säilytti taistellen itsenäisyytensä, mutta sota jätti syviä arpia.

Suomen osalta isoin geopoliittinen ulottuvuus on edelleenkin suuri ja mahtava itäinen naapurimme. Presidentti Paasikivi määritteli v.1944 ulkopolitiikkaa: ”Suomen ulkopolitiikassa on kaikkea hallitsevana maamme suhde suureen itäiseen naapuriinsa, Neuvostoliittoon. Se on meidän varsinainen ulkopoliittinen ongelmamme, jolle meidän on ratkaisu löydettävä ja josta kansamme tulevaisuus riippuu.”

Suomi on suuntansa valinnut. Realistinen tosiasioiden tunnustaminen on ohjannut maamme ulkopolitiikkaa, mutta samalla olemme ankkuroituneet vahvasti länsimaiseen arvoyhteisöön. Olemme päässeet etupiirijaosta irti ja kulkeneet rauhanomaisesti omaa polkuamme. Pohjoismaiden neuvostoon Suomi liittyi v. 1954. YK:n jäsenyyden Suomi sai v. 1955. Kohti eurooppalaista yhteistyötä ja yhteisöä Suomi on taivaltanut vuodesta 1961 lähtien. Euroopan vapaakauppajärjestön EFTA:n liitännäisjäsenyyttä seurasi vapaakauppasopimus täysjäsenyys v. 1986.

Euroopan Unionin jäseneksi suomalaiset päättivät liittyä 1994 pidetyn kansanäänestyksen jälkeen (56,9% puolesta) ja niin Suomesta seuraavana vuonna tuli EU:n jäsen yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa. Yhteistyö ja liittoutuminen on yleensä pienelle maalle välttämätöntä. EU-jäsenyyttä puolsivat etenkin taloudelliset hyödyt, mutta moni koki EU:n jäsenyyden erityisesti turvallisuuspoliittisena ratkaisuna.

EU ei ole kehittynyt puolustusliiton suuntaan, koska keskeiset jäsenmaat kuuluvat jo Natoon. Suomelle kysymys Natojäsenyydestä on vaikea. Venäläisten sanovat pitävänsä Suomea ystävällisenä maana. Sen sijaan Natoon venäläiset suhtautuvat merkittävästi varauksellisemmin. Yhtäältä siis Nato pystyisi antamaan Suomelle jäsenelle turvatakuut, mutta toisaalta Venäjän suhtautuminen Suomeen saattaisi jäsenyyden myötä muuttua. Onneksi Suomen ulkopolitiikkaa johtaa nykyään Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Sinisilmäinen ei pidä olla ja puolustusvalmiutta ja -tahtoa on jatkuvasti ylläpidettävä ja vaalittava. Kuitenkin Paasikiveä taas lainaten: ”Epäluulo on poistettava, ystävyys perustettava. Kansamme perusetujen mukaista on, että tulevaisuudessa Suomen ulkopolitiikkaa niin johdetaan, ettei se tule kulkemaan Neuvostoliittoa vastaan. Rauha ja sopu sekä luottamuksellinen naapuruussuhde suuren Neuvostoliiton kanssa on meidän valtiollisen toimintamme ensimmäinen ohje.”

Naton jäsenenä tai ei, niin suomalaisten etu on rauha – ja uskottava puolustuskyky- rajoillamme.

Fagotista Figaron häihin

Fagotti on puhallinsoitin, kertoi Trivial Pursuitin vastauskortti vuosia sitten. Pelikaverini tulkitsi vastaukseni vääräksi: voitto jäi saamatta ja välirikko oli lähellä.

Tunnetuimpia suomalaisia fagotisteja on joensuulaislähtöinen Jussi Särkkä, joka työskentelee nykyisin 2. soolofagotistina Radion sinfoniaorkesterissa. Antonio Vivaldi on säveltänyt useampiakin fagottikonserttoja. Sellaisen on tehnyt myös Wolfgang Amadeus Mozart, jonka tuotannossa tunnetumpia kuitenkin ovat erityisesti oopperat mm. Figaron häät, jota myös Joensuussa tammi-helmikuu vaiheessa esitettiin loppuun myydyille saleille. Joensuun oopperayhdistys ry oli saanut tuotantoryhmään tunnettuja alueen kulttuurihahmoja: ohjaaja Markku Pölösen, kuoron valmentaja Janne Piipposen, harjoituspianisti Jaroslava Kotorovan, valomestari Kari Kolan ja puvustaja Riitta Pirhonen-Heiskasen. Kapellimestarina toimi Huba Hollókõi.

Yli 230 vuotta on tuo Mozartin ooppera innostanut ihmisiä. Tämä ei olisi mahdollista ilman sinfoniaorkestereita. Suomessa näitä on 15 kpl. Kuopion kaupunginorkesterissa on 48 päätoimista soittajaa ja Joensuun kaupunginorkesterissa 35. Orkesterien yhteistyötä ja yhdistämistäkin on vuosien mittaan pohdittu. Pelkät esitykset voidaan ostaa, mutta musiikkiammattilaisten läsnäoloa kulttuurielämässä ja musiikkikasvatuksessa ei. Taloudellisista syistä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja Joensuun kaupunki ovat leikanneet matkan varrella myös musiikin opetuksesta. Se on valitettavaa huomioiden alueen vahvan musiikkiperinteen.

Joensuussa puhutaan nyt musiikkitalosta. Hanke on aiemminkin ollut esillä. Konserttisaliksi riitti pitkään Joensuun konservatorion sali. Seuraavassa vaiheessa kaupunkiin syntyi yliopiston yhteyteen kaupungin myötävaikutuksella Carelia-sali. Nyt käydään keskustelua korjaustarve vs. uudisrakentaminen. Voi olla, että korjausrakentaminen lykkää jälleen varsinaisen musiikkitalon syntymistä, mutta lähivuosina uudishanke tuskin etenee muutoinkaan, vaikka tahtoa olisikin. Joensuun kaupungilla on paljon investointeja jo ns. putkessa, ja valmiiksi velkataakkaa. Tähän pitkään jonoon pitäisi kuitenkin musiikkitalo saada ja valtiovalta tukemaan hanketta. Tämä vaatii suurta yksituumaisuutta alueella ja vahvaa kulttuurimyönteistä lobbausta monessa paikassa.

Musiikki on universaalisti ihmisiä yhdistävä tekijä. Lapsuudessani meillä soi usein piano isäni musiikkiharrastuksen myötä. Vaitelias neljäs mies, Tiikerihai ja Eldankajärven jää ja moni muu mielenkiintoinen ralli, mutta myös Sibeliuksen sävellykset, ovat painuneet mieleeni. Levylautaselta  tutuksi tulivat erityisesti Bachin Brandenburgilaiset ja Love Recordsin tuotanto.

Poikieni kanssa ensimmäinen konserttikeikka oli Twenty One Pilots eilen. Uskomattoman hieno show. Mieleeni ovat jääneet live-kokemuksina myös mm. Springsteen, McCartney, U2, Clapton, Van Halen, ja Muse. Ilosaarirock tarjoaa meininkiä kerran vuodessa. Kun Kuopiokin on Tanssinut ja Soinut jo 50 vuotta, niin mikäs on kulttuurin ystävänä Savo-Karjalassa twistaillessa.

Vastaukseni oli puupuhallin.  Aina ei auta, vaikka olisi enemmän oikeassa.

Eläke

Eläkkeensaajia Suomessa on lähes 1 600 000 henkilöä. Eläkkeelle jääminen on monelle helpotus, mutta toisille työelämästä sivuun hyppääminen on vaikeaa.

Suomen eläkejärjestelmässä kukin työssäkäyvä sukupolvi rahoittaa vuorollaan eläkkeellä olevien eläkkeet. Vain osa eläkemaksuista rahastoidaan ja saatavalla tuotolla maksetaan myöhempiä eläkkeitä. Ikääntyvän väestörakenteen vuoksi eläkemenot ovat pysyvästi maksutuloja suuremmat. Ero katetaan em. rahastoista.

Eläke- ja palkkatulon vero- ja maksurasite on erilainen verovähennysten ja sosiaalivakuutusmaksujen takia. Eläketuloista ei makseta työttömyysvakuutusmaksua eikä työeläkemaksua, mutta kylläkin sairaanhoitomaksua. Eläkeindeksistä on puhetta riittänyt.  Eläketurvakeskuksen mukaan eläkeläisten toimeentulo on kuitenkin parantunut useimmilla tulomittareilla tarkasteltuna viimeisen 20 vuoden aikana ja käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet reaalisesti 40 % 2000-luvulla. Palkansaajia ja eläkeläisiä selkeästi heikommassa taloudellisessa tilanteessa ovat opiskelijat ja pitkäaikaistyöttömät. Luonnollisesti eläkeläistenkin joukossa on erilaisia tilanteita ja n. 15% eläkeläisistä voidaan katsoa elävän suhteellisen köyhyysrajan alapuolella.

Ikäihmisten määrä kasvaa nopeasti. Ennusteen mukaan ensi vuonna yli 65-vuotiaita on maassamme 1,3 miljoonaa ja kymmenen vuotta myöhemmin jo lähes 1,5 miljoonaa henkeä. Ikäihmisille tulee turvata toimintakykyinen ja turvallinen ikääntyminen. Tämä tarkoittaa mm. lisää esteettömiä asuntoja ja keinoja itsenäisen asumisen tukemiseksi. Itsestään selvää tulee olla toimivat terveyspalvelut. Varsinaisen hoidon lisäksi ikäihmisille on taattava oikeus ikäkuntoutukseen, jonka on tutkitusti todettu ylläpitävän tehokkaasti toimintakykyä.

Väestön nopea ikääntyminen asettaa tuleville vuosille monia haasteita ja mm. sosiaali- ja terveysalan palveluiden kysyntä tulee kiihtyvällä tahdilla kasvamaan. Juuri tämän takia on tärkeää saada SOTE-uudistus nopeasti maaliin, vaikka malli ei olekaan täydellinen. Ihmisten tarpeista ja palveluista lähtevän uudistuksen kylkiäisenä tulevat maakuntavaalit ja -hallinto. Valitettavasti.

Jos SOTE-uudistusta ei synny, tulevat isot terveysalan toimijat kaappaamaan aiempaa suuremman osan maamme terveyspalveluista kuntien ulkoistaessa toimintojaan. Sinänsä palvelun tarvitsijalle on sama kuka palvelut tuottaa, kunhan oikea hoito on saatavilla oikeaan aikaan ja mielellään mahdollisimman lähellä. Maakunnassa on paljon pieniä hoitoalan toimijoita, joiden mahdollisuus kilpailla laaja-alaisten toimijoiden kanssa on olematon. Maakunnallinen Sote -toimija sen sijaan voi ostaa tarkasti kohdennetusti palveluita täydentämään omaa tuotantoaan. Valinnanvapauden sekä palvelujen laadun ja hinnan kannalta on tärkeää, että useampia toimijoita on tarjoamassa palvelujaan.

Pohjois-Karjalassa keskussairaalan säilyminen ns. laajan päivystyksen sairaalana on tärkeää. Se luo turvallisuutta ihmisille, kun äkillisissä tilanteissa hoito on lähellä. Vaativimmat ja harvinaisimmat hoidot on järkevää keskittää Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon on lisättävä myös lääkärien koulutusmääriä kysynnän edellyttämälle tasolle.

Timo

Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.