Artikkelit

Blogeja, teemoja, testejä

Hoitotyön oikealla resurssoinnilla varmistetaan hoidon laatu sekä henkilökunnan hyvinvointi ja jaksaminen

Hoitajamitoitus oli melkein kaikkien mielessä, kun eilen Joensuun torilla olin tapaamassa kansalaisia.
Aihe on noussut yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön ja syyllisiä on etsitty ahneista yrityksistä, laiskoista työntekijöistä, moraalittomista yritysjohtajista, kaksinaamaisista poliitikoista, toisista puolueista, eduskunnasta, osaamattomista kunnan virkamiehistä, rahan puutteesta sekä valvontavelvoitteensa laiminlyöneistä valtion virkamiehistä ja kuka mistäkin. Parannettavaa on varmasti monella. Valvontaa on tiukennettava ja moraalittomat toimijat saatettava vastuuseen laiminlyönneistään.

Media on tarttunut aiheeseen samalla innolla kuin Matti Nykäsen hautajaisiin. Asian tiimoilta on onneksi populismin lisäksi noussut esiin myös hoitotyön ammattilaisia. Toivottavasti heidän näkemyksensä saavat jatkossa yhä enemmän huomiota. Asiapohjaiseen kiihkottomaan keskusteluun ja asioiden kuntoon laittamiseen tarvitaan asiantuntemusta ja rauhallista käytännöllisyyttä syyttelyn ja kiistelyn sijaan. Tosin tarvitaan myös rahaa sinne missä resurssit ovat vajaat.

Asian yhteydessä sivuun on jäänyt omaisten ja läheisten rooli. Käytännössä elämäntilanteet saattavat olla sellaiset, että on vaikeaa, jopa mahdotonta, huolehtia läheisistään, mutta ajatus välittämisen ulkoistamisesta kokonaisuudessaan yhteiskunnalle pitäisi olla vieras.

Kuntaliiton omistama FCG Konsultointi asiantuntijaorganisaationa on perehtynyt mm. hoitomitoituskysymyksiin. Keskeinen käsite on hoitoisuus. Se tarkoittaa vakioitua hoitotyön määrää, joka tarvitaan asiakkaan laadukkaaseen hoitoon. Hoitoisuutta voidaan arvioida ja siihen on olemassa mittareita. Jokaiselle hoitotyötä tekevälle yksikölle voidaan määritellä optimaalinen hoitajaresurssi (määrä ja osaaminen), joka perustuu hoidettavien asiakkaiden hoidon tarpeeseen. Hoitotyön luokittelun myötä hoitajien työ sekä asiakkaiden päivittäin saama hoito tulee läpinäkyväksi. Tutkimustieto vahvistaa ilmeisen: oikealla henkilöresursoinnilla on suora yhteys potilaiden hoidon laatuun ja henkilöstön hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Mitatusta tiedosta sekä asiakkaiden hoitoisuuteen perustuvasta resurssoinnista hyötyvät kaikki: asiakkaat, työntekijät, organisaatio ja palvelut ylläpitävät veronmaksajatkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että potilas saa oikean hoidon tai avun oikeaan aikaan. Järjestelmät asioiden mittaamiseen ja suunnitteluun ovat siis olemassa. Nyt vain toteutus ja valvonta kuntoon.

Toinen yleinen kysymys Joensuun torilla liittyi asumiseeni. Asun Joensuussa, mutta olen useamman vuoden käynyt töissä Helsingissä. Tämä on tarkoittanut 2-5 päivän työviikkoja pääkaupungissa. Viikonloput olen lähes poikkeuksetta koulua käyvien poikieni luona. Lisäksi Joensuun Tiedepuisto Oy:n ja Business Joensuu Oy:n hallitustyöskentely, Siun soten valtuuston kokoukset sekä Joensuun Katajan korismatsien tv-selostukset sitovat minut kotikaupunkiini. Asiaa selvitettyäni eräs tapaamani rouva muotoili asian näin: ”sittenhän sinä olet samassa viikkorytmissä kuin kansanedustajat”. Niinhän se taitaa olla.

Kommentoi kirjoitusta