Artikkelit

Blogeja, teemoja, testejä

Joensuuta ja Kuopiota kehitettävä maakuntiensa elinvoimaisina keskuksina

Venäjän keisari Nikolai I antoi määräyksen perustaa Joensuun kaupunki v. 1848. Nykyään Joensuu on Suomen 12. suurin kaupunki ja kaupungissa asuu n 77 000 ihmistä. Jo 1700-luvulla Joensuun katsottiin sopivan maakuntakeskukseksi, mutta sille ei myönnetty kaupunkioikeuksia. Kuopio sai oikeudet jo v 1782. Tämä lisäsi vaatimuksia ja perusteita kaupungin perustamiseksi myös Joensuuhun. Kuopio on 66 vuoden etumatkansa turvin kasvanut Suomen 9. suurimmaksi kaupungiksi, jossa elää 118 000 asukasta.

Kaupungistuminen on megatrendi, joka muuttaa myös Suomen ja Savo-Karjalan kehitystä. Ihmiset ovat valintansa tehneet, eikä ihmisiä voi hallinnollisin päätöksin kahlita menneisyyteen. Helsingin valojen vetovoiman vastapainoksi on pontevasti kehitettävä Joensuuta ja Kuopiota omien maakuntiensa elinvoimaisina keskuksina. Kumpaisenkin omat kehityshankkeet voivat olla yhteisiä. Maakuntakeskusten kautta sykkii maakunnat vahvemmin. Tämä pitää ymmärtää niin maakunnissa kuin myös valtakunnan päätöksenteossa. Ruuhka-Suomeen kaiken keskittämisen sijaan on varmistettava elinvoimaisuus maan maakuntakeskuksissa. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen esittää ensi vaalikaudelle koko kuntajärjestelmän romuttamista erityisesti pienten kuntien asukaslukujen – ja etenkin lasten määrän – vähenemisen takia. Huolellisen pohdinnan paikka.

Minut tuotiin Joensuuhun joulukuussa 1969. Olin juuri täyttänyt 7 vuotta ja aloittanut koulunkäynnin Espoossa Leppävaaran kansakoulussa. Isäni työpaikan mukana muutimme Joensuuhun. Asuimme ensin Piimälinnassa ja sitten Linnunlahdella Kuusitiellä. Kouluksi osoitettiin Louhelan koulu, jossa kaunokirjoitus tuotti ongelmia, muuten oli mukavaa.

Peruskoulu-uudistus teki tuloaan, mutta minä jouduin vielä oppikouluun pyrkimään. Koulu-urani menestyksekkäin hetki oli tulla valituksi sijalla 1. Joensuun yhteiskouluun – tasapisteissä auttoi aakkosjärjestys. Koripallon joukkuekaverit olivat Lyseossa, jota tuohon aikaan kutsuttiin harmillisesti Joensuun Keskustan lukioksi. Sinne minunkin tieni vei lukiovuosiksi. Lyseossa Ari Tahvanainen houkutteli minut koulun pingiskerhoon ja Kokoomusnuoriin. Tulin valituksi kouluneuvoston puheenjohtajaksi ja yhteisten asioiden aktiivinen hoito alkoi. Lyseovuosia muistelen lämmöllä ja kiitollisuudella.

Joensuussa oli hyvä käydä koulua ja varttua. Urheiluharrastukset toivat hyvän vastapainon koulun käynnille. Iiro Kuivalainen ja Mapi Hämäläinen olivat tärkeitä valmentajia ja kasvattajia koko nuoruusikäni. Tänä päivänäkin kymmenet ja sadat aikuiset ahertavat vapaaehtoisina nuorison harrastusten parissa. Iso respect menneille, nykyisille ja tuleville toimijoille. Lasten ja nuorten liikkumattomuus on iso asia, jota olen myös Susijengin päävalmentaja Henrik Dettmannin kanssa monta kertaa pohtinut.

Olen Tampereella syntynyt, Espoossa aloittanut koulun käynnin, asunut vuoden Yhdysvalloissa, pari kuukautta Lontoossa, useita vuosia pendelöinyt Luxembourgiin ja viimeiset vuodet Helsinkiin, mutta elänyt olen koko ajan ja täyttä elämää kotikaupungissani – Joensuussa.

Kommentoi kirjoitusta